Vuorotteluvapaa on nyt loppu ja blogi päättyy

Muutama päivä on jo ollut lomaa, ja töihin paluu lähenee.

On todella upea vuosi takana. Aloitin joutilaan elämäni reilu vuosi sitten toista kuukautta pitkällä hiihtolomalla mökkimaisemissa Kuusamossa. Ympyrä on nyt sulkeutunut, koska joutilaan elämä on päättymässä vastaavasti superpitkän yli kuukauden kestävän hiihtelyn merkeissä.

Hiihdellessä sitä ehtii ajatella yhtä ja toista.  Voi vaikkapa pohtia suksen pohjista latuun pyyhkiytyvän suksivoiteen  luontovaikutusta tai muuta yhtä hyödyllistä, hah.  Jokatapauksessa oli niin tai näin minulle yksi rakkaimmista liikuntamuodoista on juuri lumisen metsän hiljaisuudessa hiihtely, ja luonnosta nauttiminen. Mitään suorituspaineita ei siihen liity, vaan suunnaton rauha ja onnen tunteet. Yksi merkittävä meditatiivista kokemusta lähentelevä ajanviettotapa, joista kerään voimaa ja ns. 'lataan akkuni'.

Mökillä oleilussa toteutuu myös mitä suurimmassa määrin 'slow life', tai ainakin pyrkimys lepoistaa elämää.  Tämä kaikki on myös erittäin voimaannuttavaa ja antoisaa minulle.

Kulunut vuorotteluvuosi onkin tullut käytettyä mahdollisimman tarkkaan poissa kotoa enimmäkseen mökkeillen, koska siihen on ollut nyt ainoalaatuinen mahdollisuus.

Iloineen ja suruineen täyttä ihanaa elämää ilman suorituksen tuntua on tämä ajanjakso ollut.

a

Uusia tulevia vapaaelämän ajanjaksoja odotellessa ja kuluneesta vuodesta suurta kiittollisuutta tuntien päätän postaukset tässä muodossa nyt.

Blogi päättyy tähän!!!

Naapuriapua ja muuta kevät hommaa möksällä

Hiihtelyn lomassa ehdittiin välillä kipaista naapurin naisen möksän katolta pudottamassa lumet pois. Minäkin uskaltauduin kipuamaan lapion kanssa katolle, kun kyseinen mökki on aika matala ja siinä on loivapiirteinen kattoprofiili. Homma oli tosi hikistä ja aika rankaa, mutta kun ei yhtään pelottanut oli tosi kivaa tehdä oikeeta ruumiillista työtä.

Samainen naapurin nainen asustelee Kuusamon keskustassa ja hän on aika iäkäs mamma. Hän sitten pyysi meitä avustamaan häntä elämänsä eka läppärihankinnassa. No meiltähän se käy. Autoimme häntä ostoksessa, ja Vee vielä koulutti alkuun hänet nettisurffailuun, pasianssin peluuseen sekä antoi vielä alkeiskurssin skype-puheluiden saloihin.Palkaksi mökkinaapurinainen valmisti ja tarjosi meille todella herkullisen ja maistuvan porokäristyslounaan.
Sellainen mukava ja tarpeellinen kevääseen kuuluva mökkihomma on tarkisella ohimennessään linnunpönttöjen kuntoa ja siisteystilannetta. Vee oli löytänyt kesällä jossain vaiheessa vesilintujen pesinnän päättyttyä ison linnunpöntön ilman kattoa, ja tuonut silloin risan pöntön möksälle korjattavaksi. Pönttö sai uuden katon ja puhdistuksen pihapiirissä ja nyt olikin uuden sijainnin etsinnän aika ja pesä sai uuden paikan hyvissä ajoin ennen ensi kesän/kevään pesinnän alkamista
Vee ripustaa korjaamansa pöntön Jungan järvelle silleen mukavasti, että jos siellä pesitään niin meidän saunan ikkunasta kyllä sitten näkyy hauskasti. Juu, sitä odotellessa paitsi ensi keväänä tuleva vesilintujen pesintä kyllä jää Joutilaalta kokonaan näkemättä.

Hiihdon riemuja

Vieraiden virta tyrehtyi hieman maalis- huhtikuun vaihteessa, ja silloin aloitimme Veen kanssa keväästä nauttimisen hiihdon merkeissä oikein todenteolla. Luontoäiti oli suosiollinen, ja lahjoitti meille monia kauniita aurinkoisia päiviä.

Pitkästa aikaa oli Aurinkolatu Kuusamo -järvellä jossainmäärin hiihdettävässä kunnossa. Kiersimme koko hieman vajaan kolmekymmenen kilsan lenkin, vaikka latua ei ollutkaan koneellisesti ajettu eikä se kyllä ihan huippukunnossa sitten ollut.  Päivä oli mitä aurinkoisin ja kaunein, usein kyllä kevättalveen tyypillisesti osuva. Meidän mielestä ihan kaikki oli kohdillaan tuolla retkellä, kuten  fiilikset, kelit, sää ja reitin pituus jne. 

Möksän lähellä käytiin usein metsäretkellä pehmeän lumen suksilla. Ladut tehdään itse ja mennään minne mieli tekee. Ja se vasta onkin mielenkiintoista ja rentouttavaa, koska luontoa on tosi mukava tarkastella ja havainnoida rauhallisella hiihtolenkillä ilman mitään sen kummenpia suorituspaineita, senkun vaan nautiskelee  luontoa tutkaillen.  Välillä teeret  pelmahtelee lentoon läheltä ja on muuta mukavaa ja kiintoisaa nähtävää. Valon määrä tähän aikaan vuodesta on aivan uskomatonta ja upeeta näillä korkeuksilla jossa möksämme sijaitsee. Alla kuvassa Vee nauttii keväisestä metsäretkestä suunnattoman valomäärään ja auringonpaisteen keskellä.

Ja seuraavassa kuvassa vastaavalla retkellä Joutilas keskellä kaunista Vasarakankaan luontoelokuvaa jossain möksän                       

läheisen Hiisiperänlammen rantamaisemissa. Ihanaa mennä metsäsuksilla sinne mihin tahtoo, koska koneella tehdyillä laduilla mennään sinne mihin latu johtaa. Metsässä asuu vapaus, heh.                                                                                                                           

Jos tälläisessä miljöössä ei sielu ja ruumis lepää ja voimaannu, niin ei sitten kyllä missään. Tämä on aivan ykkösmahtavaa. Onneksi on osattu myös nauttia näistä mahdollisuuksista.

Tänä keväänä toteutimme myös pitkään vireillä olleen Riisitunturi retken. Itseasiassa olimme siellä parilla retkellä. Tunturissa                     yksinkertaisesti tuntuu, että taivas on lähellä, ja maailma lähes ääretön. Hiljaisuus on myös upeaa, ainiin ja tuulen ujellus                            tuulisena päivänä luo myös mielenkiintoista tunnelmaa.Kaikkea tätä on saatu parilla keväisellä retkellä.                                                        

Ylläolevassa kuvassa Joutilas nautiskelee tunturimaisemasta normisuksilla. Eli tuolla retkellä olimme pakotettuja menemään ajettuja latuja pitkin. Mutta oli aivan mahtava pääsiäisen hiihtoretki. Myös keksimme tuolloin, että tulemme syvän lumen suksilla seuraavalla kerralla samoilemaan pitkin tunturin lakea. Ja näin myös tehtiin, kuten alla kuvasta näkyy.

Metsäsuksilla kipusimme tunturin laelle, ja koimme ihania mäenlaskufiilareita lasketellessamme pehmeitä koskemattomia rinteitä alaspäin. Päätimme, että tämä ei jääne meidän viimeiseksi Riisitunturiretkeksi.

Likka kurssitti lumilajit läpi portugalin pojalle

Lyhyen neljän vuorokauden lomalla Kuusamossa kävi aika vähäiin kun nuorten piti käydä läpi alkeista alkaen niin monta talvilajia. Osittain likka halusi tietenkin itse hiihtää, lasketella ja jopa pilkkiä pitkästä aikaa, mutta olihan toinen näkökulma myös tälläkertaa esitellä kundilleen kaikki nämä erittäin virkistävät ja rentouttavat talvilsen lumiloman puuhat Suomessa.

Aloituslajina oli olosuhteiden pakosta murtomaahiihto mökin ympäristön todella pehmeessä syvässä lumessa, ja välineenä metsäsukset. Ei ihan helppo laji edes hiihtoa hanskaavalle, mutta hyvinhän se vävyn tekeleeltä sujui. Hyvää kuvaa tosin ei tilanteesta saanu napattua, kun oli niin monta jännitettävää muuttujaa samaan aikaan. Nimittäin rinteessä puiden keskellä pehmoissa lumessa ensikertalaisena pujoteleva ekakertalainen jänskättää kaikkia seurassa olevia niin paljon, että valokuvaus jää kyllä ihan sivurooliin.

Seuraava laji laskettelu osoittautui melkeinpä helpommaksi, mutta kyllä aloittelija siinäkin väsähti. Pienen teoria opetuksen jälkeen likka raahasi kaverinsa tunturiin, ja kolmen tunnin lipun he siellä menivät pitkin ja poikin mäkiä.

Alla kuvassa nuoripari poseraa ennen varisinaista mäenlaskukoitosta.

Alla kuvassa pienen pieni hiihtokoulu alkajaisiksi. Eli Vee selittää vähän aurakäännöksen teoriaa. Likka seuraa kärsimättömänä vierestä.

Pienen teoriaosuuden jälkeen likka vei rakkaansa hissillä tunturiin, ja alla olevassa kuvassa lienee käynnissä aurakäännöksen opettelu likan malliin.

 Ilmeisesti hauskaa oli ja he nauttivat  rinteen riemuista, ainakin meidän likka kun pitkästä aikaa pääsi lajin pariin.  Ainakin olivat nauravia ja väsyneitä kun taas iltapäivällä tavattiin. Olimme Veen kanssa kiertäneet Rukan ympärysladun sillä välin, tosin vaihteeksi taas eksyimme ja saimme pari ylimääräistä kilometriä aikaseksi. Joten olimme kaikki nälkäisiä ihanan ulklilupäivän jälkeen, ja niinpä menimme vielä pizzalle Rukalla ennen kuin  lähdimme kohti kotimöksää.


Mökin läheisillä koneella tehdyillä kunnon ladulla vetäisimme seuraavana päivänä neljään pekkaan mukavan sunnuntailenkin, jolle kertyi peräti kahdeksan kilometriä matkaa. Likka olisi jatkanut vaikka kuinka pitkälle, ajatuksena kai et 'kaksikymppinen jaksaa enemmän kuin viisikymppinen'. Mutta mamman piti laittaa vähän jarruu, kun ymmärsi et elämänsä eka hiihtolenkkillä vieraamme voi väsähtää.

Lumilomapäivien huipennukseksi viimeisienä iltapäivänä likka vei kundinsa vähän pilkille Jungan järven jäälle.  Kalaa eivät tosin saaneet, mutta taatusti erikoisen elämyksen, ja sisukkaasti he pilkkivät pitkän aikaa. Nähtävästi juuri sen verran nyki, että mielenkiinto pysyi molemmilla yllä. Alla olevasta pilkkikuvasta ei kyllä osaisi arvata mitä siinä puuhataan, jos ei oikeasti tiedä.

Seuraavana päivänä he sitten palasivat Oulun kautta kotiin Hesaan monta kokemusta rikkaampana. Eiköhän sitä taas seurustelua jatketa kesän tullen näissä merkeissä myös heidän kanssa, vaikka matka onkin pitkä.

Äijien hiihtovaellus

Vee ja Ärrä halusivat saada vähän haastetta tekemällä pidemmän laturetken Oivangista Rukalle Susi-Kallen reittiä pitkin. Lupasin olla heitä vastassa Kuontivaaran laavulla auton kanssa, jotta hiihtäjät saavat kyydin halutessaan kotiin noin kolmenkymenen  kilsan jälkeen.
Pienen etsinnän jälkeen parkeerasin auton kyseisen laavun lähistöllä olevan viehkon kahvituvan viereen, ostin kupposen kahvia ja katsoin että noin puolen tunnin sisällä laturetkeläiset saapuvat tapaamispaikalle. Mutta tulikin soitto, että herrat on eksyneet huonojen latumerkintöjen takia, eivätkä ainakaan ole lähellä sovittua tapaamispaikka. Mutta eivät kyllä osaneet sanoa mistä heidät löytää. Vaan onneksi nykytekniikka auttaa. Heti kun he saivat itselleen osoitteen, pystyin 'tompan' avulla navigoimaan heidän luokse pelastavana enkelinä, heh. Veeltä oli hymy hyytynyt, mutta Ärrältä hymyä vielä löytyi.

Vieraiden virtaa

Mukavaa vaihtelua saatiin lomamme alun parin viikon ajan kun läheiset ihmiset kävivät hiihtelemässä kanssamme yksi toisensa perään. Kundi Oulusta tuli tyttöineen heti jo seuraavana päivänä, kun olimme rantautuneet möksälle, viikonlopuksi. Tosi kiva kun nuoret saavat saunatuvasta oman pesän myös talvella, kamiinaan vaan tuli pariksi tunniksi ja lämpötila tavottelee jo kohta kolmeakymmnetä. Laskettelupäivä Rukalla oli  heidän hupiansa tällä kertaa.

Alla kuvassa ikäänkuin vahdinvaihto meneillään sunnuntaisena päivänä, kun Ärrä oli lentänyt Kuusamoon ja nuoriso oli lähdössä kotiinsa leppoisan viikolopun päätteeksi.

Seuraava vahdinvaihto olikin sitten loppuviikosta kun Ärrä oli lennähti kotio etelään ja likka pääkaupunkiseudulta poikaystävänsä kanssa pyrähti luoksemme nauttimaan Suomen talvesta pitkästä aikaa.

Saapumisiltana nuoret löhöilemässä tuvan sohvalla.

Tässä vaiheessa on vasta  otettu tuntumaa syvän lumen suksilla hiihtelyyn pehmeä lumisella järvenjäällä. Eikä se niin huonosti menny  ollenkaan. Mutta varsianiset haasteet olivat vielä edessä.