Matkalla Kuusamoon maanantaista keskiviikoon

Pitkät ajomatkat on toisaalta tosi tylsiä, mutta olen kehitellyt viihdykkeitä joiden kanssa aika kuluu mukvasti.

Neulon nyt juuri tyynynpäällisiä möksän puusohvan pitkulaisiin somistustyynythin. Kyseessä on varmaan ikuisuusprojekti, koska on tarkoitus tehdä 130 cm pitkä ja 90 cm leveä putki neuloen. Ja sitten pyykikoneessa huovuttaa se sopivan kokoiseksi tyynynpäälliseksi. Ja tämä siis kaksi kertaa, tyynyjä on meinaan kaksi.

Ylläolevassa kuvassa työ on alkuvaiheessa, ja edistyy lähinnä automatkoilla ja uskoisin myös edistyvän kesän auringonoton lomassa.

Bloggaus sujuu myös mainiosti auton penkiltä käsin. Tosin juuri senverran kuin akun latinki riittää. Pitkiä stooreja siis ei autossa tehdä, koska virtanen loppuu.

Ruovedellä poikettiin kahden yön vierailulla ystävien mökillä. Ajomatkaa tulee kyllä vähän lisää kun koukataan lännensuuntaan itäosaan pohjoista suunnistattessa. Seurustelun lomassa laskettiin isäntäväelle porukalla laituri tuuliseen Näsijärveen. Siinä hommassa oli jo pieniä kesätuulahduksia ja fiiliksiä.

Ruovedeltä matka jatkui Ouluun, jossa tapasimme mun broidii ja meidän kundii. Istuimme mm. Oulun torilla iltapäiväkahvilla. Ja illansuussa ennen lähtöä kävimme pastalla kundin ja hänen tyttöystävän kanssa. Nuori rakkaus voitti, ja kundi päätti jäädä vielä Ouluun, ja tulla sitten perässä möksälle.

Ennen puolta yötä keskiviikkona pääsimme perille moninaisten mutkien kautta mitä matkan varrelle oli sattunut. Lähes on yötön yö, ehkä pientä hämäränhyssyä on ihan yösydännä.

Harrastuksia, huovutusta ja chilejä jne.

Meinaa vanhat harrastukset jäädä kun uusia pukkaa, aika ei oikein riittää yhtään mihinkään. Tosin joogaa oon tehny hikisesti pari harkkaa kotona ja pienen lenkin tämän kotonaoloviikon aikana.

Saunatyynyjen ompelua harrastin yhden iltapäivän erään rautakauppareissun jälkeen. Tyynyt syntyivät tuunaamalla vanhoja pellavakankaita uuteen uskoon. Molemmat kankaat joita käytin, ovat aikoinaan oman äidin liinoiksi kutomaa pellavakangasta. Saivat nyt uuden elämän saunatekstiiliosastolta.

Juu kotona kun voi toteuttaa kaikki päähänpistot mitä mieleen tulee. Tällä viikolla Kuusamon saunamöksän maalausvalmistelujen ohella aloitin peräti kaksi uutta hoppya, huovuttamisen ja chilinkasvatuksen.

Uuden saunan ovessa on ikkuna, joka kaipaisi jonkinsortin verhon. Niinpä päädyin kokeilemaan josko saisin mieleisen tehtyä huovuttamalla. Homma osoittautui tosi mukaansatempaavaksi ja mielenkiintoiseksi.

Joka huovuksen jälkeen, jos ei oo vielä mieleinen voi tehdä lisää kuvioita ja jatkaa huovtusta kunnes on tyytyväinen. Alla olevan kuvan ikkunaverhon tein kolmella huovutuskerralla.

Nooh, ehkä tämä eka homma antoi tosi paljo oppia seuraavaa vastaavaa työtä varten, joka tulee olemaan saunatuvan ovenikkuna. Siihen puuhaan palaan kun ollaan seuraavan kerran kotosalla.








Toinen uusi kuluneella viikolla alkanut harratus on ny sit chilin kasvatus, hah. Tosin tää harrastus tuli vähän niinku annettuna, kun Tampereen ystävä Sori huomasi taimentaneensa yli oman tarpeen. Joo ja siihen minä sitten kärppänä vastaanottamaan valmiita terhakoita ihania herkuntuottajia. Sain kaupanpäälle vielä seikkaperäiset hoito-ohjeet. Hieno homma. Allaolevassa kuvassa Tampereelta kerrostalon kasvilamppujen alta lämmöstä muuttaneet taimet isompiin ruukkuihin istutettuna uudessa kodossa Vantaalaisella pihalla avoimen taivaan alla. Vähän on mietinnässä vaan sijoittelut, jotta missä ois paras sijoituspaikka.

Ja mietinnässä on myös kuin käy chiliparoille kun ne jätetään oman onnensa nojaan heti kättelyssä kodin muuton jälkeen pariksi viikoksi. Postailen sitten jatkostooria aiheesta myöhemmin.

Juu harrastuksissa piisaa...

Kotona Hämevaarassa

Joutenolo vaan ei millään ehdi alkaa, kun koko ajan on mielessä paikan vaihto. Elikkäs nyt sitten ollaan jo samantien kun rantauduttiin maailmalta lähdössä Kuusamoon.

Tulevaan reissuun on valmistauduttu viime päivinä monin eri tavoin. Yksi aikaa vievä harrastus on rautakauppojen koluaminen ja hankintojen tekeminen viime syksynä rakennetun rantasaunan viimeistelypuuhia varten. Esimerkiksi saunan ulkoseinien käsittelyaine ja etenkin väri askarrutti monen maalikauppareissun verran kunnes päätös syntyi. Eri vaihtoehtoja pohdittiin kovin, kun vissi tarkoitus on maastouttaa uudisrakennus värin avulla Junganjärven pohjukkaan ja muutenkin harmonisoida se värin avulla vanhaan varsinaiseen möksään.

Mahdollisesti löysimme suht sopivan 'kelo' -sävyn, ainakin maalikaupan pihalla olleen malliseinän pinta, joka on tuossa allaolevassa kuvassa, näyttää ihan oikealta.

Tosin myös tuon sävyn saavuttaminen kestää muutamia vuosia, eli suoraan purkista sitä ei saada vaan tarvitaan lisäksi tuulta ja aurinkoa ynnä muuta sadetta ja tuiskua ennenkuin on valmista. Mutta aika näyttää sitten onnistuiko valinta, kunhan nyt ensin saadaan värit töljättyä seiniin. Siinä sitä onkin tuleville viikkoille proggista.

Postailen sitten Kuusamosta maalauksen edistymistä, nähtävästi siis jos aikaa jää ja jaksaa vielä päivän pääätteeksi kirjoitella.

Kymmennen päivää Portugalissa, matkakertomus

Toukokuisen kevätmatkan kohteeksi valikoitui luontevasti Portugali, koska lapsemme asuu siellä vielä reilun kuukauden ajan.

Likka on ollut yhdeksän kuukautta Lissabonissa opiskelemassa, ensin viime kesänä elämää ja syksystä asti portugalin kieltä ja muitakin kursseja siinä ohessa yliopistossa. Joten jälleennäkeminen 'Parca do Comercio' -aukiolla oli odotettu ja riemukas, edes saapumispäivän iltana alkanut kylmä tuulinen sade ei pilannut tunnelmaa.

Söimme yhdessä ekan yhteisen illallisen paikalliseen tapaan. Kovin oli mukavaa kun likka suositteli alkupalakeitoksi 'sopa da dia' = päivän keitto, ja kertoi saman olevan edullinen ja mukava lounasvaihtoehto. 'Sopa da diaa' kyllä sitten kokeiltiinkin lukuisissa eri lounaspaikoissa yhden kahden euron hintaan. Pääruoaksi heti eka iltana otimme ne kuuluisat grillatut sardiinit, myös erittäin tyyppilinen paikallisen keittiön ruokavaihtoehto.

Loma oli siis alkanut.

Lissabon osoittautui todella kauniiksi ja viehättäväksi kaupunkilomakohteeksi. Koska paikka on rakennettu seitsämälle kukkulalle, niin mäkiä ja rappusia riittää. Rinteitä sitten kipusimme ja kapusimme ylös alas ja ristiin rastiin. Tunnelma kaupugissa oli tosi miellyttävä. Jostain syystä liikenne oli suht rauhallista, esim. mopot ja muut kaksipyöräiset oli tosi vähissä. Ja autoilijat otti kävelijät tosi hyvin huomioon, autoista löytyi aina jarrut ja ihmisille annettiin tietä.

Olimme vuokranneet pikkuisen huoneiston Alfamasta, joka on Lissabonin 'sydän' siis vanha kaupunki. Mutta juuri ennen matkaamme vuokraemäntä ilmoitti, että huoneiston remontti on viivästynyt muutamalla päivällä, joten hän järjestänyt meille majapaikan kolmeksi päivää pienestä perhehotellista. Lisäksi sovittiin vuokraemännän treffit kanssa silloin jo kotoa lähtiessä niin että hän noutaa meidät kolmen päivän päästä varsinaiseen vuokraamaamme huoneistoon.

Molemmat asunnot olivat tosi onnistuneita. Ekan asunto vapaasti suomennttuna oli nimeltään 'Haukan pesä' ja toinen hauskasti 'Alfaman pesä'.

Ja tavallaan näimme ja koimme enemmän juuri muuton takia. Perhehotelli oli 1800 -luvulla yksityiseen käyttöön rakennettu upea kivitalo vuorenrinteellä, joka oli muutettu pikkuiseksi hotelliksi joskus 1950 -luvulla. Saimme mm. aivan upeat näköalat Lissabonin kattojen yli. Tosin kadulta noustiin jyrkkiä ja pitkiä kierreportaita tosi tiukkaan ennenkuin majapaikkaan päästiin, eikä hissiä ollut lainkaan. Onneksi Veellä on tarpeeksi ruista ranteessa..

Muuton jälkeen saimme aivan ihanan mukavan pienen valoisan huoneiston, jossa oli kaikki tarvittava, ja sijainti oikein keskeisellä paikkalla paikallisten ihmisten asuttamassa vanhassa kaupungissa palvelujen lähellä. Useita pieniä kauppoja, leipomoita ja ravintoloita ihan lähietäisyydellä sekä myös Sant Apolonian metroasema.

Kuvassa alla näkymä kun lähdimme kävelemään uudesta kämpästämme kohti ydinkeskustaa.

Likka paikallisoppaanamme teimme yhteensä kolme kokopäivän retkeä.

Alla olevassa kuvassa paikallisopas johdattaa ripeästi kävellen turisti-isäänsä kohti uusia elämyksiä.

Tää ripeästi kävellen oli yksi reissuhupi, kun me likkaa tavatessa kipitimme paikasta toiseen kävellen ja kovaa. Puheeksi se ei varsinasesti tullut, mutta hoksasimme Veen kaa että likkahan onkin elämäntapakävelijä kun koko ajan on kuukausimatkalippu voimassa ja kuitenkin useinmiten hän haluaa mennä kävellen. Nooh, kaupunkikävely on kyllä meille niin rankkalaji äkkiseltään et kyl me nopeesti opimme hyppäämmään myös julkisiin kulkupeleihin.


Ensimmäinen retkipäivä yhdessä likan kaa vietettiin Lissabonissa ihan nähtävyyksiä ja näköalapaikkoja katsellen ratikalla, kävellen ja metrolla. Todella upea käyntipaikka oli Belemin kaupunginosa, jossa ihailtiin mm. löytöretkeilijöiden muistomerkkiä ja Belemin tornia sekä konditoriaa jonka erikoisuus oli munkkien salaisella reseptillä (kolme ihmistä maailmassa tietää) leivottu makea leivonnainen 'pastel de nata'.

Toinen retki yhdessä likan kaa tehtiin junalla äitienpäivänä 2011. Kuvassa alla likka, vanha reissunainen, odottelee liki kiskoilla köllien vaihtojunaa siinä matkan varrella.

Kohteena oli pieni ja viehättävää Sintran kaupunki, johon menin lähinnä upeita linnoja ihailemaan. Kävimme kahdessa eri linnassa, mutta minuun teki erityisen vaikutuksen 'Palacio de Pena' -linna. Alla olevassa kuvassa turistien (Vee ja mee) taustana mun lempparilinna.

Kolmas retki suuntautui Cascaisin rantakaupunkiin, josta meidän piti napata kaupunkipyörät ja suunnata rantaretkelle. Kävi vaan niin hullusti, että emme saaneet pyöriä, kun kaikki oli jo liikenteessä silloin yhdentoista aikaan kun saavuimme kyseistä palvelua tarjoavaan paikkaan. Joten kävelimme merenrantaa leppoisasti ja lounastettuamme palasimme Lissaboniin. Ihan kiva yhdessäolon päivä siitä tuli niinkin, vaikka pyöräily jäikin väliin.

Lisään vielä tarinaa matkastamme kunhan saan lisää kuvia purettua toisesta kamerasta.

JinJang meininkiä

Itseasiassa on meneillään mielenkiintoinen siirtymä Kuusamon lumilta Portugalin aurinkoon, tosin kodin kautta.

Pohjoisessa ollaan aivan luonnon keskellä suorastaan meditatiivisessä hiljaisuudessa. Tarkkaillaan luontoa ja liikkuskellaan luonnossa. Pikkulinnut lintulaudalla ja kuukkelit kuukkelikiikkuussa jaksavat kiinnostaa päivästä toiseen.

Kuukkelikiikkussa, joka on kotitekoinen ruokintapaikka kuukkeleille, tarjoillaan aamupuurot ja muut pöperöt suosikkiötököille. Kuva alla.

Jonkin verran käy vieraita nauttimassa meidän kanssa Kuusamon luonnonrauhasta, ja jonkin verran tavataan naapurimökkiläisiä. Ja Kuusamossa asiointireissulla usein kahvistellaan kaverimme Sypin luona tai välillä myös lounastamme hänen kanssaan jossain paikallisessa lounaspaikassa.

Pääasiassa elellään kuitenkin Veen kanssa jinmeiningillä rauhaisan leppoisasti möksällä.

Perjantaina alkava Portugalin reissu tuo taas elämään toisenlaista säpinää eli jangmeinigiä. Vanha suurkaupunki, lämmintä, paljon ihmisiä ja kaiknlaista nähtävää... Mielenkiintoista.

Tytär on luvannut viedä meitä myös retkille ympäristöön, yksi jo sovittu kokopäiväretki tehdään alla kuvassa olevalle rannalle junalla ja polkupyörillä.

Siirtymäriittinä edellä kuvattujen jin- & jangmeiningien välillä on noin viikko kotielämää, erilaisia joogatunteja ja ystävien tapaamista.

Mm. kulttuuriklubin (=Kee, Pii & Mee) kokoontuminen ihan syömisen ja kuulumisten vaihdon merkeissä tällä kertaa.

Ja olihan meillä teema kun Pii:llä oli syntymäpäivä ja Mee vietti nimpparia, joten saimme monta syyttä kilistellä myös kuohuvaa.

Postauksiin tullenee ehkä pientä taukoa reissun ajaksi. Valokuvailen kyllä ahneesti pitkin matkaa ja mahdollisesti jossain vaiheessa postaankin, jos sattuupi nettihetkeen sopiva tilanne.

Vakituisemmin jatkan postausta taas toukokuun puolen välin jälkeen.

Vapun viettoa lähinnä naapurissa

Mukavat tonttinaapurimme Vaahtikset kutsuivat meidät aaton iltapäiväkaffeille, ja siitä se sitten vapun vietto alkoi.

Ja tämän otuksen kanssa mun oli astuttava naapurin ovesta sisään, huh. Vähänkö nolotti kun en ollu valmistautunut. Vee ollu varottanut minua etukäteen. Lapset pelkäs, tai ainakin perheen nuorimmainen. Ja kaiken lisäksi Vee oli syntymähumalassa.

Kahvit nautittiin herkkujen kera. Kahvipöydässä oli sen seitsämää sorttia, mm. juustokakkua, munkkeja, simaa ja konjakkia. Viime vappuna luvatut konjakkipileet siis alkoivat.

Välillä muksut ruokittiin yöunille.

Lapsukaisten nukuttamisen jälkeen, ja tietenkin osa porukasta jo sen aikana, siirryimme meitin parvekkeelle virvokkeita nauttimaan. Sinnehän ne lastennukuttajatkin sitten hipsivät itkuhälyttimet plakkareissaan. Mutta oli kovin kylmä vappuyö, joten aiemmat konjakkikahvien isännät kutsuivat meidät heidän omakotitalon alakerran hienoon baariin. Taas siis vaihdetiin huushollia, ja lampsittiin naapuriin.

Illan ehtoisa isäntäväki kuvassa tarjoilee tyylillä.

Vieraat passattavana upean baaritiskin jakkaroilla.

Näissä merkeissä huhtikuu päättyi ja toukokuu alkoi eli vappuyö venyi pikkutunneille asti. Tosin tanssien ja muuten ilakoiden, ei sentään pelkästään baaritiskillä istuen. Nähtävyyksiäkin siinä välillä katseltiin. Tutustuimme mm. paikalliseen tippukiviluolaan upeine freskoineen. Siinä Firenzen duomon freskot kyllä jää kakkoseksi.

Kotona vaihteeksi

Juupa juu aikamoista raivausta vaatii aina siirtymä möksältä kotiin.

Kotiinpaluu auto on täynnä matkalaisten hiki- & liinavaatepyykkiä. Kotia ylläpitänyt nuori mies Jii on saunottanut ja pitänyt muutenkin majataloa kaveriporukalle viikkotolkulla, joka sekin saa aikaseksi moisen pyykkivuoren.

Hommia piisaa useammaksi päiväksi.

Piha on myös kuoriutunut hiihtoreissumme aikana valtavista lumipyramideista. Elikkäs piha odottaa raivausta ja kevätkunnostusta.

Kevätkukat loistavat. Tosin osa on jo ehtinyt kukkia, mutta jotain ihailtavaa on jäljellä ja jotain näyttää olevan myös nousemassa. Mukavaa.

Kotipihan kevätkaihon kukka keväisessä loistossaan yllä olevassa kuvassa.