Likka on ollut yhdeksän kuukautta Lissabonissa opiskelemassa, ensin viime kesänä elämää ja syksystä asti portugalin kieltä ja muitakin kursseja siinä ohessa yliopistossa. Joten jälleennäkeminen 'Parca do Comercio' -aukiolla oli odotettu ja riemukas, edes saapumispäivän iltana alkanut kylmä tuulinen sade ei pilannut tunnelmaa.
Söimme yhdessä ekan yhteisen illallisen paikalliseen tapaan. Kovin oli mukavaa kun likka suositteli alkupalakeitoksi 'sopa da dia' = päivän keitto, ja kertoi saman olevan edullinen ja mukava lounasvaihtoehto. 'Sopa da diaa' kyllä sitten kokeiltiinkin lukuisissa eri lounaspaikoissa yhden kahden euron hintaan. Pääruoaksi heti eka iltana otimme ne kuuluisat grillatut sardiinit, myös erittäin tyyppilinen paikallisen keittiön ruokavaihtoehto.
Loma oli siis alkanut.
Lissabon osoittautui todella kauniiksi ja viehättäväksi kaupunkilomakohteeksi. Koska paikka on rakennettu seitsämälle kukkulalle, niin mäkiä ja rappusia riittää. Rinteitä sitten kipusimme ja kapusimme ylös alas ja ristiin rastiin. Tunnelma kaupugissa oli tosi miellyttävä. Jostain syystä liikenne oli suht rauhallista, esim. mopot ja muut kaksipyöräiset oli tosi vähissä. Ja autoilijat otti kävelijät tosi hyvin huomioon, autoista löytyi aina jarrut ja ihmisille annettiin tietä.
Olimme vuokranneet pikkuisen huoneiston Alfamasta, joka on Lissabonin 'sydän' siis vanha kaupunki. Mutta juuri ennen matkaamme vuokraemäntä ilmoitti, että huoneiston remontti on viivästynyt muutamalla päivällä, joten hän järjestänyt meille majapaikan kolmeksi päivää pienestä perhehotellista. Lisäksi sovittiin vuokraemännän treffit kanssa silloin jo kotoa lähtiessä niin että hän noutaa meidät kolmen päivän päästä varsinaiseen vuokraamaamme huoneistoon.
Molemmat asunnot olivat tosi onnistuneita. Ekan asunto vapaasti suomennttuna oli nimeltään 'Haukan pesä' ja toinen hauskasti 'Alfaman pesä'.
Ja tavallaan näimme ja koimme enemmän juuri muuton takia. Perhehotelli oli 1800 -luvulla yksityiseen käyttöön rakennettu upea kivitalo vuorenrinteellä, joka oli muutettu pikkuiseksi hotelliksi joskus 1950 -luvulla. Saimme mm. aivan upeat näköalat Lissabonin kattojen yli. Tosin kadulta noustiin jyrkkiä ja pitkiä kierreportaita tosi tiukkaan ennenkuin majapaikkaan päästiin, eikä hissiä ollut lainkaan. Onneksi Veellä on tarpeeksi ruista ranteessa..
Muuton jälkeen saimme aivan ihanan mukavan pienen valoisan huoneiston, jossa oli kaikki tarvittava, ja sijainti oikein keskeisellä paikkalla paikallisten ihmisten asuttamassa vanhassa kaupungissa palvelujen lähellä. Useita pieniä kauppoja, leipomoita ja ravintoloita ihan lähietäisyydellä sekä myös Sant Apolonian metroasema.
Kuvassa alla näkymä kun lähdimme kävelemään uudesta kämpästämme kohti ydinkeskustaa.
Likka paikallisoppaanamme teimme yhteensä kolme kokopäivän retkeä.
Alla olevassa kuvassa paikallisopas johdattaa ripeästi kävellen turisti-isäänsä kohti uusia elämyksiä.
Tää ripeästi kävellen oli yksi reissuhupi, kun me likkaa tavatessa kipitimme paikasta toiseen kävellen ja kovaa. Puheeksi se ei varsinasesti tullut, mutta hoksasimme Veen kaa että likkahan onkin elämäntapakävelijä kun koko ajan on kuukausimatkalippu voimassa ja kuitenkin useinmiten hän haluaa mennä kävellen. Nooh, kaupunkikävely on kyllä meille niin rankkalaji äkkiseltään et kyl me nopeesti opimme hyppäämmään myös julkisiin kulkupeleihin.
Ensimmäinen retkipäivä yhdessä likan kaa vietettiin Lissabonissa ihan nähtävyyksiä ja näköalapaikkoja katsellen ratikalla, kävellen ja metrolla. Todella upea käyntipaikka oli Belemin kaupunginosa, jossa ihailtiin mm. löytöretkeilijöiden muistomerkkiä ja Belemin tornia sekä konditoriaa jonka erikoisuus oli munkkien salaisella reseptillä (kolme ihmistä maailmassa tietää) leivottu makea leivonnainen 'pastel de nata'.
Toinen retki yhdessä likan kaa tehtiin junalla äitienpäivänä 2011. Kuvassa alla likka, vanha reissunainen, odottelee liki kiskoilla köllien vaihtojunaa siinä matkan varrella.
Kohteena oli pieni ja viehättävää Sintran kaupunki, johon menin lähinnä upeita linnoja ihailemaan. Kävimme kahdessa eri linnassa, mutta minuun teki erityisen vaikutuksen 'Palacio de Pena' -linna. Alla olevassa kuvassa turistien (Vee ja mee) taustana mun lempparilinna.
Kolmas retki suuntautui Cascaisin rantakaupunkiin, josta meidän piti napata kaupunkipyörät ja suunnata rantaretkelle. Kävi vaan niin hullusti, että emme saaneet pyöriä, kun kaikki oli jo liikenteessä silloin yhdentoista aikaan kun saavuimme kyseistä palvelua tarjoavaan paikkaan. Joten kävelimme merenrantaa leppoisasti ja lounastettuamme palasimme Lissaboniin. Ihan kiva yhdessäolon päivä siitä tuli niinkin, vaikka pyöräily jäikin väliin.
Lisään vielä tarinaa matkastamme kunhan saan lisää kuvia purettua toisesta kamerasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti