Koko perhe koolla

Saatiin aikaseksi yksi oikea perhetapaaminen tälle syksyä, kun meidän kaikki lapset puolisoineen oli koolla Hämevaarassa. Tällaiset tilaisuudet tulevat olemaan tulevina aikoina harvinaisia, koska kundi muutti Ouluun. Aikaisemminkin ovat tälläiset tapaukset välillä olleet harvinaisia kun noi molemmat meidän likat ovat sellaisia maailmanmatkaajia et on liki mahdotonta aika-ajoin ylipäätään nähdä heitä, saati sitten vielä yhtäaikaa.

Kaiken lisäksi tällä Saana esitteli Francisconsa Jennille, Tomille, Joonakselle ja Kaisalle ensimmäisen kerran. Samoin Joonas esitteli Kaisansa nyt ensimmäisen kerran Jennille, Tomille ja Franciscolle. Että siinäkin mielessä ainoalaatuinen meetinki.

Sehän oli pakollisen perhekuvan paikka.

Tyhjä pesä

Hassua kuinka nopsaan asiat tapahtuu. Meidän kundi vaan kasasi päivänä muutamana pieneen Honda Civiciin muuttokuormansa, halasi vanhempansa, heilautti kättänsä ja sanoi moi nyt mä muutan Ouluun mun rakkaan luokse.

Ja niin olivat vanhemmat vaihteeksi uuden elämänvaiheen edessä. Asiaa helpottaa varmaan vähäsen se, että kundin olikin tarkoitus tämän syksyn aikana muuttaa lapsuuden kotoa pois. Henkinen valmistautuminen on siis aloitettu jo silloin kun hän asp-sopparin teki joitakin vuosia sitten.

Ja kun minä luulin koko ajan, että hänelle tulee Länsi-Vantaalainen osoite, ja äippä voi piipahdella kyläilemässä halutessaan yms. Nooh kyllähän me Oulunkin ohi aina liikahdetaan, joten yö-& kaffipaikka lienee siellä jatkossa. Nyyh, kumminkin. Maantieteellinen etäisyys on kuitenkin turhan iso äidin näkökulmasta.

Allaolevassa kuvassa konkretisoituu kuuluisa tyhjä pesä ja sen autius.

Mutta onneksi se tyhjä huone sentään on välillä täynnä, kun nuoripari pääsee piipahtamaan Oulusta.

Alla kuvassa läppärit saa kyytiä kun on menossa oululaisen nuorenparin herttainen heräilyhetki marraskuisena aamuna meillä kotona Vantaalla kundin lapsuuden huoneessa.

Nyt sitten vaan ihmettelemään kuinka nopsaan kaksikymmentä vuotta ja vähän päälle mennä humpsahti lasten kanssa.

Ja ei muuta kuin katse uusia elämänvaiheita kohti.

Remppahommia

Joskus tuntuu, että ihminen saa mitä tilaa. Kävi nimittäin, että kun meidän piti tehdä pientä pintaremppaa, saimmekin niskoillemme vähän isomman rempan. Elikkä kylppäristä löytyi suihkunurkkauksesta kohonneita kosteusarvoja. Ja niinpä kutsuimme ammattimiehen paikalle tekemään korjaukset. Tuli enempi kuin pieni remppa. Kylppäri purettiin ihan betonille ja siitä sitten uutta rakentamaan. Koko huusholli peittyi remonttipölyyn, ja eläminen muuttui puolinaiseksi käpistelyksi kaiken keskellä.

Esimerkiksi blogia ei juuri pävitelty aikoihin. Nimittäin en saanut valokuvia purettua kamerasta kun piuha katosi määrittelemättömään paikkaan pitkäksi aikaa alakerran remonttia varten uudelleen järjestelyn yhteydessä. Kaikki muukin meni kyllä sekaisin kun lähes koko koti muuttui remonttizoneksi. Tämä ei kyllä ole mun juttu funtsin tuolloin.

Ammattilainen teki kyllä työt, mutta itse hommattiin kaikki kamat mitä kylppärissä on ylipäätään näkyvissä, kaakelit, paneelit, pytyt, suihkut,hanat yms. Siispä joitakin rautakauppareissuja kyllä saattiin asian tiimoilta tehdä.


Vähän me saatiin aikaseksi myös sitä pientä pintaremonttia, jota vaan olikin alunperin tarkoitus tehdä.

Maalaukset vaan jätettiin tälläkertaa kesken olohuoneen jälkeen kun alakerran kylppärissä aloitettiin työt. Tuumattiin yksissä tuumin Veen kanssa, että kaikki aikanaan.

Rauhallista tavallista arkea

Leppoisaa kotielämää on saatu viettää muutamia viikkoja. Ja tosi mukavaa on ollut. Kotia oppii näemmäs arvostamaan kun reissaa kuukausikaupalla paikasta toiseen pysähtymättä mihinkään yhtäjaksoisesti olemaan. Jovainen sitten maistuu kotielämä.

Rauhallisia aamuja, lenkkejä päivän valon aikaan, rästihommia yms. pientä kivaa. Sellainenkin asia on todella mukava ja sitä arvostaa, että voi mennä halutessaan keskipäivällä valoisan aikaan ulos.
´
Muuten kaikki olisikin itseasiassa tosi hyvin, mutta kun meillä on tullut esille sauna&kylppäriremontin tarve. Sauna on jo poissa käytöstä osin purettuna ja remontin tekijää etsitään.

Siinä sitä on saunahullulla kestämistä kun ei ole edes tietoa milloin pääsee kotisanuan lauteille taas. Joulun aikaan tietenkin mennään mökille, jossa taas kylvetään joka päivä, mutta siihen asti on kärvisteltävä ilman saunaa.

Nuuksiosta löysimme loppumattomat suppilovahveromaastot. Joka kerta käytiin samoilla kulmilla, mutta kuitenkin eri paikassa.

Alla kuvassa Saana ja Francisco, varsinaiset rötyturistit. Olivat pukeutuneet kuin olisivat naparetkelle lähdössä.

He olivat seuranamme yhdellä mukavalla tosin pimeällä marraskuisella retkellä. Juuri ja juuri valo riitti, että ylipäätään löysimme ja saimme nuorelle parille ison läjän kerättyä sieniä talven varalle.

Meidän metsäretkillä nautitaan aina päiväkahvit. On voileipää ja pullaa keralla kaffen. Nuoripari nauttii silminnähden.

Pieni Karhun kierros

Syksyinen Pieni Karhun kierros kirkkaassa kuulaassa syyssäässä oli aivan upea kokemus. Kovin erilainen kuin edellisenä vuonna keskikesällä tekemämme rundi. Ulkomaalaisia ja muita lomalaisia oli myös syksyllä yllättäen runsaastikin kiertämässä reittiä. Ruskaiset maisemat olivat syysväreissä hienoja ja upeita.

Reittimme varrella kuppasi tällä kertaa ainakin neljä eri kuukkeliparia. Nuotiopaikoilla olivat turhankin innokkaita kerjäämään. Mutta kuukkelihan on muutenkin niin peloton lintu saati sitten sellaisen kansanvaelluksen keskellä. Useamman vuoden haave nähdä koskikara toteutui aivan sattumalta. Erään syvällä erämaassa olevan pienen puron rannalla se pomppi aivan silmiemme edessä, myöskin aivan pelottomana. Eipähän tarvii lähteä erikseen sulia paikkoja talvella etsimään niitä nähdäksemme, kun nyt on niitä nähty livenä.