Ja niin olivat vanhemmat vaihteeksi uuden elämänvaiheen edessä. Asiaa helpottaa varmaan vähäsen se, että kundin olikin tarkoitus tämän syksyn aikana muuttaa lapsuuden kotoa pois. Henkinen valmistautuminen on siis aloitettu jo silloin kun hän asp-sopparin teki joitakin vuosia sitten.
Ja kun minä luulin koko ajan, että hänelle tulee Länsi-Vantaalainen osoite, ja äippä voi piipahdella kyläilemässä halutessaan yms. Nooh kyllähän me Oulunkin ohi aina liikahdetaan, joten yö-& kaffipaikka lienee siellä jatkossa. Nyyh, kumminkin. Maantieteellinen etäisyys on kuitenkin turhan iso äidin näkökulmasta.
Allaolevassa kuvassa konkretisoituu kuuluisa tyhjä pesä ja sen autius.
Mutta onneksi se tyhjä huone sentään on välillä täynnä, kun nuoripari pääsee piipahtamaan Oulusta.
Alla kuvassa läppärit saa kyytiä kun on menossa oululaisen nuorenparin herttainen heräilyhetki marraskuisena aamuna meillä kotona Vantaalla kundin lapsuuden huoneessa.
Nyt sitten vaan ihmettelemään kuinka nopsaan kaksikymmentä vuotta ja vähän päälle mennä humpsahti lasten kanssa.
Ja ei muuta kuin katse uusia elämänvaiheita kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti