Hiihtokauden parhaimman hiihtopäivän metsästys

Hiihtokausi avautui siis kaamoksessa 2011 vuoden puolella. Kelit eivät olleet vielä parhaimmillaan, mutta lupaus tulevista kevät hiihdoista on jo ilmassa.  Oli siis aika tehdä kuitenkin pohjatöitä, että sitten kun on kelit kohdallaan on myös kuntoa hiihtää ja näin  nauttia meille molemmille niin tärkeästä lajista.

Lupaan  raportoida  blogissani kevään parhaimman  hiihtoretken. Vielä se antoi  odottaa itseään, mutta varmasti se tulee.

Hiidenharjussa joutilaan vuoden vaihtuessa

Jäimme kaksistaan Veen kanssa, kun nuoripari lähti torstaina Tahkolle uudenvuoden viettoon. Oli tosi ihanaa kun kundi toi nuorikkonsa möksälle. Sillalailla me kaikki tutustumme toisiimme kun vietämme yhteistä eloa ja oloa välillä kotona, mökillä ja joskus mahdollisesti jossain muuallakin.

Sinisessä kaamoksen hämyssä valmistuimme rauhallisest vuoden vaihtumiseen. Perjantai oli kauppapäivä ja kävimme Sypin luona kahvilla. Koska ystävämme Sypi ei tuntenut voivansa kovin hyvin, teimme Veen kanssa hänelle lumityöt kahden kolan voimalla. Mukava kun saa olla avuksi ystävälleen.

Uuden vuoden aatto olikin sitten viidentoista kilsan hiihtolenkin päivä. Tosin aika tahmeessa kelissä mentiin. Aikamoinen pinnistys oli vuoden viimeisen päivän ja samalla uuden hiihtokauden aloituslenkki. Että ylipäätän saatiin käytyä koko Oivanki - Pulkkajävi - Oivanki lenkki. Matkaa edestakaisin vaan 15 kilsaa, mutta hoitamaton latu ja omien suksien luisto ihan olematon, seuraus et mäen laskukin oli hiihtoa ja lykkimistä. Nooh, menihän se jotenkin, mutta liikunnan ilo oli kyllä ihan hävöksissä.

Varsinkin Veellä tahmoi lenkin aikana kovasti, mutta molemmat saatiin hiet pintaan ja ansaitusti päästiin lopulta mökkisaunan lauteille lekottelmaan. Ja sitten rauhallinen vuodenvaihe oman mökin tuvassa takkatulen loisteessa. Koko Hiisiperällä ei ollut muita, mutta tuossa harjulla kilsan säteellä oli kyllä muutamia mökkinaapureita raketteja ampumassa yms.normi lapsiperheilakointia.

Ranualla joulun vieton kautta mökille Kuusamoon

Vietimme kodikkaan rauhallisen joulun kolmestaan Vee, siskoni ja minä. Oli jotenkin ihan leppoisaa, kävimme haudalla viemässä kynttilät läheisten haudalle valaisemaan pimeää jouluyötä.

Söimme jouluaterian, jonka eteen kukaan ei ollut tehnyt oikeastaan  mitään. Jotain mieleisiään jouluruokia oli jokainen varannut vähän. Ja ne kun kauniisti laitoimme esille juhlatunnelmaan hyvinkin päästiin. Täysin ilman stressiä. Työkaverini välittämä savukalkkuna korvasi kinkun ja maistui kaikille. Jopa kinkkua paremmin eikä muuta kaivattu.

Katselimme Petäjässä upeaa kynttiläkujaa, jonka naapurin lapsiperheen iskä oli lastensa iloksi rakennellut maantieltä kotiinsa, liekkö joulupukille reitin merkannut.

Joulupäivänä ajoimme kovassa tuiskussa mökille. Iltapäivän hämäränhyssyssä oli merkillinen epätodellinen tunnelma. Varmaankin koska oli niin pimeää, lumista ja  tuiskuista. Maailma oli lumivalkoinen kauttaaltaan. Meillähän ei ollut koko syksyltä kotoa mitään lumikokemusta.

Mökille saapuessamme oli sisällä lämpötila noin  nolla-asetta, ja ulkona muutama aste pakkasta. Ihan kohtalainen saapuminen, saimme mökin muutamassa tunnissa lämpöiseksi yötä varten.

Tapanin päivänä vihdoinkin pääsimme saunomaan omaan leppoisaan Hiisiperän rantasaunaamme. Iiihanaa, kerrassaan kaivattu ja odotettu tapahtuma. Varsinkin kodin saunarempan keskeltä tullessamme tuntui hyvältä.

Kundi tyttönsä kanssa saapui viettämään  muutaman päivän lomaa mökille. Vietimme yhdessä rentoa aikaa. Saunottiin, syötiin hyvin, levättiin, nuori pari kävi pari kertaa Rukalla ja iltaisin pelattiin yhdessä lautapelejä. Siis leppoisaa tavallista mökkeilyä.

Kivaa kun meidän luokse ehtivät myös.


Nuoripari pelipöydän ääressä tulosaunan jälkeen.

Kundi esittelee tarkemmin äiskälle joulupukin tuomaa ison vauvan potkupukua, hups onkohan hupusta unohtunut jotakin kun kasvotkin hukkuu. Erikoinen design näin vanhemman ihmisen silmään.

Menomatkalla Oulussa

Nythän meidän mökkimatkolle on tullut uusi ulottuvuus, kun kundi asuu Oulussa. Eli se  ehkä tarkoittaa useinkin Oulun kautta menoa, ja ehkä siellä yöpymistä tai ainakin jonkinmoista nuorenparin morjestamista.

Niinpä matkalla joulun viettoon pohjoiseen siskon luokse pysähdyimme yöksi kundin uutta elämää katsastamaan, ja olihan meillä osin muuttokuormaa myös tuotavana Vantaalta Ouluun. Matkassa oli mm. sänkyä, lasketteluvehkeitä, hiihtovarusteita, matkalaukku. Juu ja tämä kaikki siis meidän Skodassa kaikkien  meidän mökkilomalla tarvittavien varusteiden lisäksi, huh huh.

        Alla kuvassa itse isäntä tuolissaan tyytyväisen näköisenä.

Emäntää emme tällä kertaa tavanneet, koska hän oli jo lähtenyt joululoman viettoon Kuopioon.

Joulufiilistelyä

Meidän joulunviettomme oli vuonna 2011 monivaiheinen. Vietimme likan ja hänen rakkaan kanssa itseasiassa ihan jouluaattoa vastaavan illan, oli kuusenkoristelua, lahjoja ja kaikki perinneruuat. Nuoripari kun halusi kokea kotijoulun ennen Vietnamin matkaansa. Olihan se ihan mukavaa.

Vietimme myös alkukuusta meillä perinteisen Hämevaaran naapurusten pikkujoulun vahvistettuna Riipilän väellä. Olimme tänä vuonna järjestelyvastuussa, mikä sopi hyvin kun minullakin oli nyt hyvää aikaa .

Alla kuvassa pikkujouluväki.

Kerrassaan miellyttävä tapa virittäytyä joulun tunnelmaan on mielestäni joulukonsertti. Ja varsinkin jos se on järjestetty kirkossa. Siinä on aidon joulufiiliksen tunnelmaa. Perinteiset joululaulut ja upea solisti eikä muuta tarvii siinä se on.

Onnistuin pääsemään tänä vuonna kahteen upeaan konserttiin. Johanneksen kirkossa esitti KYL:n kuoro upean sikermän pääosin perinteisiä joululauluja. Solisteina olivat tenori Raimo Sirkiä ja sopraano Marjukka Tepponen, molemmat todella hyvääänisiä laulajia. Joulutunnelmaa oli ehkä eniten kun konsertin lopussa luettiin jouluevankeliumi ja kuoro esitti sen jälkeen Joulu yö juhlayö kappaleen.

Toinen vuonna 2011 kohdalleni osunut konsertti pidettiin Pyhän Laurin  kirkossa. Korson mieslaulajien kuoro vasta olikin mukava kuoro, tykkäsin todella. Solistina oli Suomen tämän hetken arvostetuimpia oopperalaulajiin kuuluva Lilli Paasikivi. Hän myös esiintyi sisarineen eli  Paasikivi -sisters triossa. Sisarukset esittivät  useita kappaleita todella tunnelmallisesti ja joulufiiliksiä nostaen.

Pikku-joulu risteilyllä

Vpk -klubin Mikkelin osasto rykäsi tuossa syksyllä Tallinnan risteilyvaraukset ja eihän meitä Veen kanssa paljoakaan tarvinnut houkutella kun jo liityimme seuroihin. Risteilyseurueessamme oli tällä kertaa kuusi aikuista ja maskottina tuttuun tapaan pikkuinen Vappu. Hänkin jo kuusivuotias eskarilainen. 

Pikku Vappu ja me matkan alkutahdeilla.

Koko seurue saatiin yhteen kuvaan kun tarjoilija ystävällisesti ja ihan oma-aloitteisesti tarjoutui kuvamaan. No eihän me kieltäydytty, vaikka tälläinen 'perus paxi' -kuva vähän meitä melkein nolottikin. Mutta onneksi vpk -klubin ex-opasjäsen ei ollut ehtinyt mukaan tälle reissulle. Sovimme et ei kerrota hänelle, hah..

Alla olevassa kuvassa Vappu iltasella 'drinksulla' tai ainakin drinksubaarissa muiden mukana naamioituneena tuntemattomaksi möröksi.

Vapun lasissa luonnollisesti mehua, mutta kun Sipuli herätti epäilyksen, jotta Vapun mamin lasissa olisi alkoton juoma. No onneksi asia osoittautui huhupuheeksi, ja mami pysyti taas rentoutumaan.

Naamiot innoittivat myös Sipulin pieneen irroitteluun.

Laivalla olo sujui ihan leppoisan seurustelun merkeissä, osa porukasta kun ei ollut tavannut toisiaan edellisen syksyn Toscanan reissun jälkeen.

Aamulla olimme Tallinnassa ja  piipahdimme muutaman tunnin kaupunkikävelyllä joulutorin joulutunnelmaa haistelemassa. Sää oli hieman kylmän kostea, kuten usein talvisaikaan näin merenranta kaupungissa. Vaan eipä tuo meidän menoa haitannu.

Seurustelua ja kyläilyä

Ehkä pisin baari-ilta tuli kuluneena syksynä viettettyä Oulussa Karhujen kanssa. Teemana oli syöminen yhdessä.  Halusimme tarjota heille aterian kiitokseksi suunnattoman suuresta työstä mitä he olivat meidän lasten eteen tehneet myymällä likan ja kundin enoltaan perimät kelkat ja muut vehkeet. Niin vaan kävi, että syömisen jälkeen jatkoimme porukalla baarikierrosta ympäri Oulua lepoisissa tunnelmissa. Usein ei tälläiset vanhat kääkät, siis Vee ja mee, ollaankaan kotiuduttu kolmen maissa yöllä. Vaan niinpä kävi Karhujen kanssa ulkoilessa.

Kuvassa baariseuramme jotain siinä kahden aikaan yöllä pirteenä ja hyväntuulisena.

Toinen mukava ja erilainen seurapiiritapahtuma oli ystävän kirjahyllyn katsominen ja mahdollinen tyhjennys. Teema keräsi emännän kaveriporukkaa yhteen eräänä syksyisenä sunnuntaina Lassilaan.

Isäntäväki oli kovin nähnyt vaivaa etukäteen, ja rakentanut meille maittavan kolmen ruokalajin lounaan nautittavaski. Hirvikääryleet sun muut herkut kakkukahveineen teki kauppansa kadoten parempiin suihin. Bonuksena vielä vieraat saivat ottaa kirjahyllystä täydennystä omaan kirjastoon. Koska emäntä oli ruvennut valmistelemaan mahdollista muuttoaan sinne jonnekin, ainakin toiseen asuntoon jos ei jopa toiseen kaupunkiin.

Mutta kun minulla taas on meneillään 'vähemmän on enemmän' kausi, jätin kirjahyllyn tutkimisen tällä kertaa väliin tai ainakin pidättäydyin haalimasta mukaani mitään. Omistakin kirjoista voisi vähän karsia osan divariin.


Kuvassa isäntäväki leppoisana. Tosin isäntä siinä taas sählää jotain kameran kanssa, jotta ei olisi turhan tylsää ja tavallista.