Huh huh mikä kesä!

Noin kolme kuukautta eli käytännössä koko kesä on meni pikkuveljeni vatsasyöpäsairauden varjossa. Rankkaa on ollut katsoa kuinka läheinen ihminen riutuu pikkuhiljaa ankaran taudin kourissa pikkuhiljaa pois elämästä.

Lopulta kun hänen oma uskonsa taudin voittamiseen meni sammui myös suurten tummien silmien loiste. Ihan muutamassa päivässä sen jälkeen tulikin noutaja ja ikuinen uni. Jäljelle jäi kaipaus ja suru.