Ruskan aikaan

Pariviikkoinen mökkeily ilman suurempia seikkailuja auttoi omaan normaaliin elämään palailuani noin neljän kuukauden mittaisesta läheisen sairauden ja kaikken siihen liittyvästä varjostamasta elämänvaiheesta.

Mökillä rauhassa puuhailu ja ruskaluonnon tarkkailu olivat mielelle ja sielun tomumajalle todella tarpeen. Jonkin verran jo rupesi taas unenlahjat taas palailemaan metsän keskellä rauhassa.

Satuimme näkemään läheisellä poroerotusaidalla poromiehet töissään. Mielenkiintoista. He olivat ajaneet Vasarakankaalta löytämänsä porotokan läheiseen aitaukseen syksyn poroerotusta varten. En ole eläissäni ennen nähnyt sellaista jykevää hirvasta. Hirvas oli erillisessä aitauksessa.

Viereisessä suuremmassa aitauksessa pyöri kymmenien vaaditen lauma, ja tää yksi järkälemäinen hirvas kiimassaan pomppi vasten aitausta takajaloilleen ponnistaen. Ja taas piti lapin tytön todeta, että eipä tuotakaan (poro takajaloillaan aitaa vasten) oo tullut nähtyä ennen.

Vaan eipä tuohon otukseen olisi kiva kankaalla törmätä, kun se vapaana vaeltaa. Yleensä porot eivät juurikaan minua hätkähdytä kun niitä luonnossa kohtaan. Ja olen aina hieman huvittunutkin etelän ystävät porojen perässä laukkaa kameran kanssa. Musta tuntuu mukamas et mitä noita kuvaa. Vaikka hyvin ymmärrän et porot on aika kummajaisia sellaiselle joka ei oo tottunut niiden pihapiirissä käppäilyyn.

Saimme syyslomalaiset Sipulin ja Jartsan muutaman päivän ensivierailulle Hiidenharjuun. Sattui todella kylmät syyspäivät, joten panostimme autolla retkeilyyn. Luontokuvatkin vieraamme napsivat suurinpiirtein autonikkunasta käsin. Tarjontaa kyllä oli runsaasti ainakin teerien, metsojen ja porojen osalta.

Kävimme tutustumassa Posiolla Pentikinmäkeen, joka onkin todella monipuolinen retkikohde. Samaan paikkaan on kerätty Pentik -historiikin lisäksi tuhansien kuppien kahvikuppimuseo ja perinnemuseo. Kahvikuppimuseo kirvoittaa aina väkisinkin itsekullekin muistelua sekä matkoista että muista tapahtumista ja kahvipaikoista elämän varrella.

Perinnemuseossa tulee arvailtua eri esineiden käyttötarkoitusta ja myös muisteltua mitä on lapsuudessaan nähnyt käytettävän, esimerkiksi minun mielestä perinteinen pyykkilauta on ihan hellyttävä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Aina muistuu mieleen varhaisimmat pyykin pesumuistot, kun pienenä näin äidin sellaista käyttävän.

Yllä kuvassa retkeläiset Pentikinmäellä Pentik-museon edessä. Anu on luonut talon ulkoseiniin keramiikkataidetta rikotuista värikkäistä keramiikka esineistä.

Toinen ajeluretki tehtiin Kuusamon suuntaan. Ja ihan must juttu on meidän mielestä käyttää kavereita Riipisen matkamuistomyymälässä vitostien varrella, joka on kyllä varmaan alan suurin tavarakeidas mitä ikinä on. Sipulikin löysi hienon kamelinkarvalannevyön Sulolle matkatuliaisiksi.

Tarvarataivaan lisäksi paikkaan on rakennettu Lapin tunturimaiseman pienoismalli. Ylläolevassa kuvassa retkeläiset pällistelmässä rakennelmaa.

Kesän 2011 ainoa oikea lomapäivä

Juhannuksen jälkeisellä viikolla kipaisimme Veen kanssa pikapyrähdyksellä Tallinnassa seuranamme Kee&Sor. Kyseessä oli moninkertainen palkintomatka. Ensinnäkin Vee oli saanut naapurilta lahjaksi kaksi päiväristeilylippua Tallinnaan, kaksi henkilöö per lipetti, rakennettuaan pihagrillin tiilistä kyseisen naapurin pihalle. Minä taas keksin et annetaanpas toinen lipetti Kee&Sor tiimille. Myöskin kiitokseksi Tampereella kasvaneista hyvinvoivista chilintaimista, joita Sor oli meille alkukesästä lahjoittanut. Näinpä polkaisimme lennossa pystyyn leppoisan merellisen päivän.

Lupsakka seurue menomatkan tunnelmissa allaolevassa kuvassa.

Allaoleva kuva on mielestäni paras kuva mitä viime kesänä sain napattua, ja onhan siinä mallitkin senverran komioita et pieleen ei ois edes voinu mennä, tossa miljöössä ainakaa. Laivan ollessa Tallinnan satamassa oli vedetty uusi maalikerros sivukannelle, josta löysimme leppoisat paluumatkan seurustelupaikat. Siis kundit selkä aurinkoon.

Ja tyttelit naama aurinkoon..

Tälläinen reissupäivä pääsi todelliseen arvoonsa, koska kesän muiden pohjoiseen suuntautuneiden reissujen tunnelma oli vahvasti surullinen ja raskas läheisen ihmisen sairauden ja mahdollisen lähestyvän elämän päättysen vuoksi.

Kesämuistoja 2011

Koko touko-kesä-heinä-elokuun suurimmaksi osaksi olin matkalla johonkin. Siis tulossa jostakin tai menossa jonnekin Vantaa-Oulu-Kuusamo linjoilla. Tosin koti ja Vantaa olivat tosi pienessä roolissa. Oulu ja Kuusamo vuorotelivat tosi vahvasti. Oulussa olen ollut vähän väliä pienehköjä jaksoja kerrallaan, ja Kuusamossa joka välissä palautumassa oman akun latauksessa.

Kotona piipahdusten aikana ehdin hikisesti jotain pieniä pihahommia tekaista. Siihen aikaansaannokset kotosalla sitten jäivätkin.Rikkaruohot ehtivät vallata piskuisen pihapiirimme jokaisen mökkipyrähdyksen aikana. Sekä lähtiessä että kotiin palatessa on kääräistävä hihat (satoi tai paistoi) ja annettava kurinpalautus mokomille tihulaisille.

Luovuimme liki kaksikymmentä vuotta sisääntuloseinustaa peittäneestä köynnöshortensiasta eli surutta pilkkeiksi ja nuotiolle palamaan vaan koko helanhoito. Allaolevassa kuvassa Vee silpoo kyseistä köynnöstä irti tiilistä ja seinästä, joihin se on kasvanut kiinni kovin.

Oulun reissujen välissä yritettiin viettää omaa normimökkeilyä Kuusamossa. Sentäs vähän seurusteltiin naapuruston kanssa, tehtiin rankasavottaa ja muuta puuhommaa. Saatiin tulevan talven varalle polttopuut kumminkin kasaan. Kävihän meillä jossain välissä muutama vierasretkuekin tuttuun tapaan viihdyttämässä meitä ja ehkä vähän itseäänkin.

Isäntäväki maireena kotilaavulla lätynpaiston lomassa.

Vee lempipuuhassaan paistelemassa lättyjä veljelleen Ärrälle ja tämän naisystävälleen.

Joskus sentään juotiin laavulla oikein lasillinen viiniä leppoissa kesäillassa ja hyvässä seurassa. Ja ilmeistä päätellen myös mukavaakin se on oli.

Elokuussa alkoi upea tattikausi, joten saimme vähän Kuusamon metsissä kasvaneita herkkutatteja jopa pakkaseen talven varalle. Herkkutatteja yms. herkkuja jää joskus sentäs ihmisolionkin koriin poimittvaksi, vaikka pidemmän korren yleensä porot vievät. Eli 'early brid' -ajattelu se on vaan vallalla myös pohjosen metsissä.

Ja oliskohan tämä se maailman kuulu matsutake, jäi vielä epäselväksi. Mutta epäily oli, ja kuva jäi kumminkin, josko jonain vuonna selviäisi.

Loppuviimeksi ennen kesäloman loppua ehdin ripustaa riippukeinunkin saunan terassille, mutta tosin vasta ihan surkean kylmien päivien aikaan. Siispä ne varsinaiset testikäytöt riippukeinussa ihanan romskun kanssa lempeässä kesäsäässä jäi tulevaisuuden toivelistalle. Edessä hyvä päivä.

Paljon muutakin tehtävää jäi odottelemaan tulevia lomia kuten allaolevan kuvan tulipaikka raasun uudistaminen ennenkuin se kokonaan murenee paikalleen. Veellä on tarkoitus jonain päivänä muurata ihana keittopaikka tiilistä rannan laavulle kesäisten herkkuhetkien helpotukseksi. Sitä odotellessa.