Mökillä rauhassa puuhailu ja ruskaluonnon tarkkailu olivat mielelle ja sielun tomumajalle todella tarpeen. Jonkin verran jo rupesi taas unenlahjat taas palailemaan metsän keskellä rauhassa.
Satuimme näkemään läheisellä poroerotusaidalla poromiehet töissään. Mielenkiintoista. He olivat ajaneet Vasarakankaalta löytämänsä porotokan läheiseen aitaukseen syksyn poroerotusta varten. En ole eläissäni ennen nähnyt sellaista jykevää hirvasta. Hirvas oli erillisessä aitauksessa.
Viereisessä suuremmassa aitauksessa pyöri kymmenien vaaditen lauma, ja tää yksi järkälemäinen hirvas kiimassaan pomppi vasten aitausta takajaloilleen ponnistaen. Ja taas piti lapin tytön todeta, että eipä tuotakaan (poro takajaloillaan aitaa vasten) oo tullut nähtyä ennen.
Vaan eipä tuohon otukseen olisi kiva kankaalla törmätä, kun se vapaana vaeltaa. Yleensä porot eivät juurikaan minua hätkähdytä kun niitä luonnossa kohtaan. Ja olen aina hieman huvittunutkin etelän ystävät porojen perässä laukkaa kameran kanssa. Musta tuntuu mukamas et mitä noita kuvaa. Vaikka hyvin ymmärrän et porot on aika kummajaisia sellaiselle joka ei oo tottunut niiden pihapiirissä käppäilyyn.
Saimme syyslomalaiset Sipulin ja Jartsan muutaman päivän ensivierailulle Hiidenharjuun. Sattui todella kylmät syyspäivät, joten panostimme autolla retkeilyyn. Luontokuvatkin vieraamme napsivat suurinpiirtein autonikkunasta käsin. Tarjontaa kyllä oli runsaasti ainakin teerien, metsojen ja porojen osalta.
Kävimme tutustumassa Posiolla Pentikinmäkeen, joka onkin todella monipuolinen retkikohde. Samaan paikkaan on kerätty Pentik -historiikin lisäksi tuhansien kuppien kahvikuppimuseo ja perinnemuseo. Kahvikuppimuseo kirvoittaa aina väkisinkin itsekullekin muistelua sekä matkoista että muista tapahtumista ja kahvipaikoista elämän varrella.
Perinnemuseossa tulee arvailtua eri esineiden käyttötarkoitusta ja myös muisteltua mitä on lapsuudessaan nähnyt käytettävän, esimerkiksi minun mielestä perinteinen pyykkilauta on ihan hellyttävä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Aina muistuu mieleen varhaisimmat pyykin pesumuistot, kun pienenä näin äidin sellaista käyttävän.
Yllä kuvassa retkeläiset Pentikinmäellä Pentik-museon edessä. Anu on luonut talon ulkoseiniin keramiikkataidetta rikotuista värikkäistä keramiikka esineistä.
Toinen ajeluretki tehtiin Kuusamon suuntaan. Ja ihan must juttu on meidän mielestä käyttää kavereita Riipisen matkamuistomyymälässä vitostien varrella, joka on kyllä varmaan alan suurin tavarakeidas mitä ikinä on. Sipulikin löysi hienon kamelinkarvalannevyön Sulolle matkatuliaisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti