VPK Hiidenharjussa Kuusamossa

Loppiainen keräsi VPK:n naisporukan pitkästä aikaa yhteen.  Hesasta tuli mimmit tuli lentäen Kuusamoon ja noudettiin kentältä Hiidenharjuun. Ja Mikkelin jengi ajaa päräytti punaisella maantiekiitäjällä sutjakkaasti perille. Mitä nyt pienet mökkitiellä sattuneet kommellukset kiihdyttivät erään nimeltä mainitsemattoman henkilön mielen. Mutta onneksi meidän möksällä rauhoittuu sekä sielu että ruumis. Kun sinne vaan perille pääsee.

Porukat terassilla vastaanottamassa viimeisiä loppiaisen viettäjiä. Kello on vasta neljän seudussa, mutta kaamoksen aikaan on jo pimeää.

Teemana meillä oli ihan tälläkin tapaamiskerralla yhdessä oleilu ja vapaa-ajanvietto. Tavan mukaan muistelimme mennyttä nuoruuttamme, saunoimme, söimme ja pelailemme Suomi-tietopeliä.

Saunan jälkeen tuloiltana söimme juustoja ja ehkä vähän punkkuu. Näillä eväillä jaksoimme pelailla lautapelejä pikkutunneille saakka.

Tällä kertaa hiihtelimme ja ulkoilimme kauniissa talvisessa Lapin luonnossa. Pakkasta ei juurikaan ollut, mutta päivällä piteli pientä lumisadetta ja valitettavasti oli aika pilvistä. Lappi ei näyttäytynyt ihan parhaimmillaan, mutta onneksi puuterilumikerros kaunisti maisemaa.

VPK saatiin hiihtohommiin varmaan eka kertaa  yhdessä.  Osa porukasta harrasti kyllä dementiahiihtoa, eli sukset unohtu mutta kuitenkin sauvojen kanssa. Käyhän se ulkoilu niinkin.

Päkä lapioi saunan terassin putipuhtaaksi. Hei tämähän näyttää ihan työnteolta, hupsista.

Ulkoilun ja saunomisen jälkeen kaivettiin raclettegrilli esille. Jokainen sai rakentaa mieleisensä annoksen ja lämmitellä grillissä itselleen herkut. Kuvassa isäntäväki valmistelee kattausta.

Justiinat saunan jälkeen. Kaulimet kun ois kädessä niin jo ois täydellistä. Kuri löytyy varmasti.

Onni on ystävyys. Kuten kuvasta näkyy.

Vee oli meille koko ajan talonmiehenä ja kokkina. Sauna lämpes, takassa paloi tuli ja ruoka valmistui ajallaan. Kiitos Veelle. Kuvassa kokki työssään.  Taitaa tässä valmistua loppiaispäivän lounas mammoille. Nam, nam.