Erillaisista kultuurielämyksisitä on nautittu muutaman parin viime viikon ajan ihan urakalla. Mikä on tietenkin hyvä asia, koska muutaman päivän kuluttua lähdemme mökille ja siellä kultuurit on vähissä, paitsi tietenkin ne ihanat kultuuriksi luokiteltavat luontoelämykset.
Ensiksi nautimme Tapiola Sinfoniettan konsertista suunnattomasti Musiikkitalossa. Kyseinen käynti oli myös ensikäynti uudessa konserttitalossa ja kyllä olikin hienoa. Onpas nyt saatu musiikille upea esityspaikka Helsinkiin. Aivan ihanan konstailematonta ja selkeää.
Seuraavaksi kultuuriksi kävimme Willensaunassa katsomassa Maaninkavaaran teatteriesityksenä. Aiemmin olen lukenut saman tarinan kirjana, eikä näytelmä hävennyt kirjalle ollenkaan. Käsikirjoitukseen oli saatu uitettua kaikki oleellinen romskusta. Näyttelijävalinnat olivat tosi sattuvat ja molemmat osasivat esittää roolihenkilönsä upeasti ja myös hauskasti surullista tarinaa tilannekomiikalla keventäen. Näytelmän aihe kun on mielestäni tavattoman surullinen kestävyysurheilijan valmennusstoori, jossa suurin pakonomainen intohimo menestyksestä onkin valmentajalla, joka tässä tarinassa on vielä valmennettavan isä.
Vielä kun hyväksi lopuksi kulttuuripläjäykselle piipahdin katsomassa The Artist leffan. Elokuva täytti ihan odotukseni, sehän oli ihan täyttä hyväntuulista viihdettä.
Tämä kaikki yllämainittu kun vielä nautitittiin hyvien ystävien seurassa olenkin valmis siirtymään pohjoiseen viettämään lumien keskelle erakkoelämää ja kevään tulosta nauttimaan. Tosin ekat kaksi viikkoa on jo buukattu täyteen lähisuvun kyläilyä, että niinkun kaksistaan ei jouduta keväästä koko aikaa nauttimaan. Kivaahan se vaan on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti