Perusinfran rakennusta

Aamusta oli laitettava lapiot heilumaan kun järvenrantaan on noin 80 metriä matkaa ja pesuvesi saunaan saadaan ainoastaan ja vain järvestä. Okei, tänä vuonna lumi oli suht kuivakkaa ja kevyttä, mutta kun sitä on noin 70 sentii ja matkaa tuonkin verran kyllä siinä lapio saa heilua täysipainoisesti polun aikaansaamiseksi. Alkumetreillä eläkeläisen lapionheilutus oli ihan rivakannäköista kuten kuvasta näkyy.

Ja miksei myös lopussa, koska hyvin nukutun yön jälkeen jaksoimma molemmata tosi hyvin kaikki pakolliset hommat hoidella. Ja lopputuloksena oli high way -polku vedenhakua varten rantaan.

Mietiskelin mm. siinä vähän yli kolmetuntisen lapionheilutuksen loppuvaiheessa, että liikuntaharrastukset tulevat kyllä ihmiselle ihan luonnollisesta tarpeesta ja pakosta. Nykyihmisen elämäntapapeffalla istumisen vastapainoksi ns. 'roppa kaipaa reeniä'. Eli tuon lumenluontiproggisen jälkeen en todellakaan kaivanu mitään hiihtolenkkiä sun muuta ylimääräistä liikunnallista.

Mutta tarjolla oli kyllä sitä vastoin toista kymmentä ämpärillistä vedenkantoa järvestä mökkisaunaan ja tupaan pesu- ja tiskivesiksi ja tietty puunkantoa ja muuta pientä äksöniä

Palkintona päivän puuhasteluille oli ihanat löylyt mökkisaunan lauteilla.Kyllä kelpasi.

Matkalla ja saapuminen möksälle

Tiistaiaamuna anivarhain baanalle ja kokka kohti Kuusamoa. Edessä tuttuun tyyliin reipas kasisataa kilsaa. Jaa, tuttuun tyyliin et mitäkö se on. No se on kolmen pysähdyksen taktiikka eli kahvi, ruoka ja tankkaus. Tällä meinigillä päästään noin kymmenessä tunnissa Kuusamon kylille jossa sitten pikaset ruokaostokset ja möksälle koknaisaikaan ykstoist' tuntii. Kauas on pitkä matka...

Kultuuriakin ehditiin matkalla nauttia, kuten allaolevasta kuvasta käykin hyvin selville eli auton vauhtii ei edes tarvinnu hiljentää Suomussalmen lähistöllä olevan tilataideteoksen 'Hiljainen kansa' kohdalla kun meikä nappas digikuvan kyseisestä taideteoksesta, heh.

Saapuminen mökille oli oikein mukava, kun yks lähinaapuri oli pyynnöstämme kulkiessaan laittanu meidän mökin sähköt pääkatkatkasijasta päälle. Mutta jotain oli outoo itse aateltu marraskuulla täältä lähtiessä, ja laitettu patterit kymppiasteeseen. Joten ihan huimat lämmöt mökillä perillä ollessa ollu vastassa. Mutta kumminkin aika kiva aloitus kun ei pakkasenpuoleta tarvinnu aloittaa lämmitystä. Ulkona -5 ja sisällä +10 ihan jees.

Pakolliset lumityöt ja autosta kamojen purku lämmityksen ohella sekä sitten kiireesti nukkumaan, koska tiedossa oli tosi rajut lumityöt seuraavalle päivälle.

Eka arki, ja matkavalmistelut jatkuu

Itseasiassa hitaan aamun ja lehden luvun jälkeen meni lähes työpäivän verran aikaa leirin kasaamiseen mökkireissua varten.

Tosin kesken pakkailun juotiin pitkät päiväkaffet eläkeläisen & hänen eläkeläisbroidin kanssa. Nimimerkillä 'mihinkäs tässä valmiissa maalimassa ois kiire'. Yhdessä siinä vähän hekoteltiin leppoisalle tilanteelle. Heillehän tämänkaltaiset päiväkyläilyt onkin jo joka viikoista kauraa, mutta minulle vähän oudompaa, eiks tähän aikaan olla töissä. Juu äimistelen edelleen, että onko tämä osalleni koittanut vapaus ihan totta, vai onko minun palattava töihin taas kohta.

Matkavalmisteluja

Sunnuntaisen aamupäivän päivänvalolenkillä rakkaan ystävän kanssa aloitin ohimennen matkavalmistelut tulevaa mökkireissua varten. Lainasin nimittäin häneltä lenkin päätteeksi tuhdin paketin lomalukemiseksi suht tuoreita romaaneja.

Pesin kaikki mahdolliset ja mahdottomat pyykit myöskin tulevaa reissua silmällä pitäen. Lisäksi tein ompelutöitä kun korjasin poikani risat lempifarkut sekä mieheni repeytyneen polvituen.

HELP! Nysse vuorotteluvapaa oikeasti alkaa:)

Fiilis on pikkusen hämmentynyt ja olo outo. Vielä en ihan tajuu mitä on tapahtunu ja onks ylipäätään totta että työelämä on jäänyt kokonaiseksi vuodeksi mun rutiineista. Vähä yli kolkyt vuotta ja risat tasan tarkkaa töissä ja nyt horisontissa pelkkää vapaata. Huh huh mitäköhän tästä tulee.

No anyway, nyt aloittamani bloggauksen tarkoituksena on saada aikaseksi päiväkirjamerkintöjä puuhasteluistani silloin tällöin mitä vuorotteluvuosi sitten ikinä pitää sisällään. Jälkeenpäin on kiva tsekata teksteistä kuin odotukset piti kutinsa.

Ja julkaisen blogini netissä, koska haluan että on mahdollista ylläpitää myös liikkeellä ollessa eikä ole sidottu edes läppäriin. Päivityksiä voi kirjoitella mm. nettikahviloissa, kirjastoissa ja oman gsm:n kautta, milloin vaan runosuoni sykkii.

Nyt on slow lifen aika ja samalla eräänlainen ennakkoeläkevuosi, mielenkiintoista. Haaveena ja toiveena on ekaksi levätä ulkoilemalla, kuntoilemalla ja nukkumalla tämä helkkarinmoinen uupumus pois. Siis mahdollisimman matalan profiilin mukaista hidastempoista chillailua. Ja mitä sitten??? Sen aika näyttää.

Jo työn jälkeen ekana vapaa iltana tai oikeastaan kokonaan kaksi viimeistä työpäivää tunsin suunnatonta vapautuneisuuden tunnetta. Soittelin heti alkajaisiksi muutamia rästissä olleita puheluita ja hoitelin siis social lifen puolta ihan eri vinkkelistä kuin tavallisena työviikon jälkeisenä perjantaina.

Aamulla oli heti kovat paineet päästä ladulle ihanaan auringonpaisteeseen. Viikon vaivanneet oikean jalan rasitusvammat laukesivat heti normi luistelussa ladulla,ja meinasin jättää leikin kesken. Mutta siirryin kuitenkin ladun viereen hangen kantavuutta kokeilemaan, ja katsohan
hanki kantoi, suksi luisti upeasti ja jalka toimi koko loppulenkin kuin unelma. Harvoin näillä korkeuksilla päästään oikeasta hankikannosta nautiskelmaan. Mahtavaa näille etelän ihmisille, ja toki myös meille jotka vuosittain sitä Lapissa käymme annoksen keväthangesta ja kevätauringonpaisteista nappaamassa.

Viikonloppu

Perjantai ja viikoloppu ALKAA. Aivan ekaksi tein kattilallisen hyvää suorastaan herkullista punajuurisoppaa rostamofamily tapaan. Tarjosin sen miehelleni punkkulasillisen kera. Mukavaa katsella tyytyväistä naamaa siinä vastapäätä. Mies siinä suorastaan hyrisi ja kehräsi hyvällä mielellä.

Seuraavaksi surffailn netissä ja skypetin likan kanssa päällimmäiset kuulumiset.

Torstai on toivoa täynnä

Alkuviikosta joogailin maanantaina ja hiihtelin tiistaina. Keskiviikkona oli pyykkipäivä. Ai niin ja huima korunhankinta päivä.

Nimittäin nyt kun kullan maailmanmarkkinahinnat on ihan huipussaan päätin myydä meidän laatikoiden pohjilla lojuvat romukullat. Kasaan joutuivat kaikki parittomat korvikset ja katkenneet ketjut summuut turhat aikansa eläneet koruhankinnat.

Päädyin vaihtamaan korut uusiin korviksiin. Olin ekaksi satavarma, että siitä liikkeestä ei löydy mitään kiinnostavaa. Ja sitten näin NE vihertävän kukertavat ihanat Tahitin helmikorvikset, ja pakkohan ne oli saada. Muutaman rahan joutui pulittamaan lisää, mutta oli sen arvoista. Onnistui kyllä hankinta siinä mieless' kun tykkään näistä niin paljon.

Nyt on mentävä joogatunnille Heidi odottaa...

Töissä vaan edelleen

Puolikuuta on taas odoteltu, jotta esimiehet sais vuorotteluvapaan sijaisen hankittua. Kaikkien mutkien ja koukeroiden kautta soitin jopa pääluottamusmiehelle. Hän sitten lupasi olla osastopäällikköön yhteydessä pikimiten.

Juu tänään sitten oma esimiestaso lähestyi minua ja kertoi tilannetiedotuksena, että mahdollisesti Jyväskylään saadaan palkattua 1.4. työkärin kautta työntekijä. Annas kattoo ny kuin seuraavat päivät etenee.

Viikonlopun aloitusta

Perjantain fiilarit aika tylsämieliset, koska tämän viikon aikana ei tapahtunut mitään selkiytymistä milloin voin jäädä vuoden vapaalle. Pomo vaan sanoi, että ei sijaista ei mahdollista jäädä vuorotteluvapaalle. Aika paska homma. Mutta ensi ehkä viikolla...

Toivottavasti parin päivän vapaalla taas toipuu jaksamaan tulevat stressipisteet.

Omat rakkaat poijat (Joonaskin taas vaihteeksi intistä lomilla) täällä kotona perjantaina tuovat kuitenkin positiivista energiaa.

Töissä vaan edelleen

Edelleenkään ei minkäänlaista tietoa vuorottelun aloitusajankohdasta.

Työmotivaatio nollassa, ja mieli mustana epävarmuuden jatkuessa. Siinpä ne tärkeimmät ajankohtaiskuulumiset sitten olikin.

Töissä taas

Kuten arvasin, ei mitään tietoa vuorotteluvapaan sijaisesta, eikä niin muodoin myöskään alkamisen ajankohta ole tiedossa.

Täällä töissä on tälle viikolle tehtävää ja tietenkin myös jatkoa seuraisi, mutta luulen että mun on parasta vetäytyä lomille odottelemaan jos ei ala selvitä.

Lomaviikon loppu

Rento viikko takana. Iltapäivästä alkaen jo rupesi harmittaan epämääräinen tilanne, joka on edessä huomenna kun palaan töihin. Toivottavasti selviää vuorotteluvapaan alkamispäivämäärä suht nopeasti. Et pääsee sitten suunnittelemaan Hiidenharjuun siirtymistä vähän tarkemmin.

Lauantain touhuja

Perinteisesti työssäkäyvät tekee huushollihommia lauantaina, mutta meillä siitä eläkeläisen kanssa on muodostunut hiihtopäivä näin hyvän lumitalven kunniaksi.

Tänään lähdimme mukavassa aurinkoisessa kelissä normikympille Lepuskin suuntaan, mutta eikös siellä lenkin puolivälin kieppeillä ja pukannut taivaalle mustan pilven ja hurjan raekuuron sieltä alas. Hieman muuttui lupsakka lenkki luonnonvoimien kanssa tappeluksi. Kivaa kuitenkin oli kun pääsimme hyvissä voimissa oman kodin lämpimään. Lämmitimme saunan ja nautimme ihanan Veijon illallisen tekemän.

Lomapäivien loppuhuipennus

Kuluneen viikon arkipäivät on mennä vilahdellu ihan leppoisasti juurikaan mitään mainittavaa tekemättä. Mitä nyt hiihdon lomassa oon sulatellu jääkaappeja, ravannu hierojalla, kampaajalla ja muuten vaan kaupoilla. Mitään ei oo tarvinnu ostaa.

Loppuviimeks pitikin tänään ruveta miettiin taloyhtiön asioita kuten osake- ja osakasluetteloo, talousarvioita ja kirjanpitoo. Mutta vaan vähän, että ei päätä ala särkeen.

Vielä on viikonloppu edessä ennen töihin paluuta.

Aurinkoista kevätpäivää

Parhaat kevätkelit meneillään meillä Vantaalla.Olipas vaan ihanaa hiihdellä tänään Hämevaara -Leppävaara maisemissa. Meni ihan peruskymppi, ja lähes koko matka nautiskellen luisteluhiihdon hurmasta.

Tosin aamukahvin jälkeen oli ehditty juoda toiset kahvit Raunon piipahduksen kunniaksi. Ylimääräinen kahvi taas aiheutti lenkin loppupuolella vähäksi aikaa oksettavan olon, joka onneksi meni ohi eikä pilannut lenkkiä sen enempää.

Tälläisenä aurinkoisena talvipäivänä sitä melkein voisi miettiä, että mihin sitä Kuusamon Hiidenharjun mökköstä tarvii, mutta ei sitten kuitenkaan oikeesti mieti. Mulla alkaa olla jo ikävä sinne puhtaan hiljaisen luonnon keskelle nauttimaan luonnon rauhasta ja oikeasta slow life -tyylisestä olosta ja elosta ja pitkistä hiihtolenkeistä.

Homma hanskassa

Harjoituskertojen myötä olen hahmottanut välineen toiminnan ja todennut sen helppokäyttöiseksi, mutta ehkä makuuni vähän liian vähän ominaiuuksia joilla voisi luoda blogin omannäköisen.

Slow life treenit jatkuu, itseasiassa meinasin olla koko viikon tekemättä mitään ihmeenpää. Mielenkiintoista kuin hyvin aika kuluu.

Tänään (siis tiistaina) tunsin herätessäni itseni energiseksi ja pirteäksi. Sen kyllä huomasi myös pävittäisellä hiihtolenkillä. Puhtia riitti lähes koko 9,5 kilsan ajaksi. Jopa niin että lenkin jälkeen leivoin puolen litran pullataikinan....

Tänään oli neljäs perättäinen hiihtolenkkipäivä. Itseasiassa kunnon pitäisi nousta jossain vaiheessa. Kiva lähteä Kuusamoon kun pohjalla joitakin kilometrejä hiihtoa. Jaksaa pitkiä ihania hiihtolenkkejä pohjoisessa paremmin.