Fiilis on pikkusen hämmentynyt ja olo outo. Vielä en ihan tajuu mitä on tapahtunu ja onks ylipäätään totta että työelämä on jäänyt kokonaiseksi vuodeksi mun rutiineista. Vähä yli kolkyt vuotta ja risat tasan tarkkaa töissä ja nyt horisontissa pelkkää vapaata. Huh huh mitäköhän tästä tulee.
No anyway, nyt aloittamani bloggauksen tarkoituksena on saada aikaseksi päiväkirjamerkintöjä puuhasteluistani silloin tällöin mitä vuorotteluvuosi sitten ikinä pitää sisällään. Jälkeenpäin on kiva tsekata teksteistä kuin odotukset piti kutinsa.
Ja julkaisen blogini netissä, koska haluan että on mahdollista ylläpitää myös liikkeellä ollessa eikä ole sidottu edes läppäriin. Päivityksiä voi kirjoitella mm. nettikahviloissa, kirjastoissa ja oman gsm:n kautta, milloin vaan runosuoni sykkii.
Nyt on slow lifen aika ja samalla eräänlainen ennakkoeläkevuosi, mielenkiintoista. Haaveena ja toiveena on ekaksi levätä ulkoilemalla, kuntoilemalla ja nukkumalla tämä helkkarinmoinen uupumus pois. Siis mahdollisimman matalan profiilin mukaista hidastempoista chillailua. Ja mitä sitten??? Sen aika näyttää.
Jo työn jälkeen ekana vapaa iltana tai oikeastaan kokonaan kaksi viimeistä työpäivää tunsin suunnatonta vapautuneisuuden tunnetta. Soittelin heti alkajaisiksi muutamia rästissä olleita puheluita ja hoitelin siis social lifen puolta ihan eri vinkkelistä kuin tavallisena työviikon jälkeisenä perjantaina.
Aamulla oli heti kovat paineet päästä ladulle ihanaan auringonpaisteeseen. Viikon vaivanneet oikean jalan rasitusvammat laukesivat heti normi luistelussa ladulla,ja meinasin jättää leikin kesken. Mutta siirryin kuitenkin ladun viereen hangen kantavuutta kokeilemaan, ja katsohan
hanki kantoi, suksi luisti upeasti ja jalka toimi koko loppulenkin kuin unelma. Harvoin näillä korkeuksilla päästään oikeasta hankikannosta nautiskelmaan. Mahtavaa näille etelän ihmisille, ja toki myös meille jotka vuosittain sitä Lapissa käymme annoksen keväthangesta ja kevätauringonpaisteista nappaamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti