Hiihtokausi avautui siis kaamoksessa 2011 vuoden puolella. Kelit eivät olleet vielä parhaimmillaan, mutta lupaus tulevista kevät hiihdoista on jo ilmassa. Oli siis aika tehdä kuitenkin pohjatöitä, että sitten kun on kelit kohdallaan on myös kuntoa hiihtää ja näin nauttia meille molemmille niin tärkeästä lajista.
Lupaan raportoida blogissani kevään parhaimman hiihtoretken. Vielä se antoi odottaa itseään, mutta varmasti se tulee.
lauantai 31. joulukuuta 2011
perjantai 30. joulukuuta 2011
Hiidenharjussa joutilaan vuoden vaihtuessa
Jäimme kaksistaan Veen kanssa, kun nuoripari lähti torstaina Tahkolle uudenvuoden viettoon. Oli tosi ihanaa kun kundi toi nuorikkonsa möksälle. Sillalailla me kaikki tutustumme toisiimme kun vietämme yhteistä eloa ja oloa välillä kotona, mökillä ja joskus mahdollisesti jossain muuallakin.
Sinisessä kaamoksen hämyssä valmistuimme rauhallisest vuoden vaihtumiseen. Perjantai oli kauppapäivä ja kävimme Sypin luona kahvilla. Koska ystävämme Sypi ei tuntenut voivansa kovin hyvin, teimme Veen kanssa hänelle lumityöt kahden kolan voimalla. Mukava kun saa olla avuksi ystävälleen.
Uuden vuoden aatto olikin sitten viidentoista kilsan hiihtolenkin päivä. Tosin aika tahmeessa kelissä mentiin. Aikamoinen pinnistys oli vuoden viimeisen päivän ja samalla uuden hiihtokauden aloituslenkki. Että ylipäätän saatiin käytyä koko Oivanki - Pulkkajävi - Oivanki lenkki. Matkaa edestakaisin vaan 15 kilsaa, mutta hoitamaton latu ja omien suksien luisto ihan olematon, seuraus et mäen laskukin oli hiihtoa ja lykkimistä. Nooh, menihän se jotenkin, mutta liikunnan ilo oli kyllä ihan hävöksissä.
Varsinkin Veellä tahmoi lenkin aikana kovasti, mutta molemmat saatiin hiet pintaan ja ansaitusti päästiin lopulta mökkisaunan lauteille lekottelmaan. Ja sitten rauhallinen vuodenvaihe oman mökin tuvassa takkatulen loisteessa. Koko Hiisiperällä ei ollut muita, mutta tuossa harjulla kilsan säteellä oli kyllä muutamia mökkinaapureita raketteja ampumassa yms.normi lapsiperheilakointia.
Sinisessä kaamoksen hämyssä valmistuimme rauhallisest vuoden vaihtumiseen. Perjantai oli kauppapäivä ja kävimme Sypin luona kahvilla. Koska ystävämme Sypi ei tuntenut voivansa kovin hyvin, teimme Veen kanssa hänelle lumityöt kahden kolan voimalla. Mukava kun saa olla avuksi ystävälleen.
Uuden vuoden aatto olikin sitten viidentoista kilsan hiihtolenkin päivä. Tosin aika tahmeessa kelissä mentiin. Aikamoinen pinnistys oli vuoden viimeisen päivän ja samalla uuden hiihtokauden aloituslenkki. Että ylipäätän saatiin käytyä koko Oivanki - Pulkkajävi - Oivanki lenkki. Matkaa edestakaisin vaan 15 kilsaa, mutta hoitamaton latu ja omien suksien luisto ihan olematon, seuraus et mäen laskukin oli hiihtoa ja lykkimistä. Nooh, menihän se jotenkin, mutta liikunnan ilo oli kyllä ihan hävöksissä.
Varsinkin Veellä tahmoi lenkin aikana kovasti, mutta molemmat saatiin hiet pintaan ja ansaitusti päästiin lopulta mökkisaunan lauteille lekottelmaan. Ja sitten rauhallinen vuodenvaihe oman mökin tuvassa takkatulen loisteessa. Koko Hiisiperällä ei ollut muita, mutta tuossa harjulla kilsan säteellä oli kyllä muutamia mökkinaapureita raketteja ampumassa yms.normi lapsiperheilakointia.
tiistai 27. joulukuuta 2011
Ranualla joulun vieton kautta mökille Kuusamoon
Vietimme kodikkaan rauhallisen joulun kolmestaan Vee, siskoni ja minä. Oli jotenkin ihan leppoisaa, kävimme haudalla viemässä kynttilät läheisten haudalle valaisemaan pimeää jouluyötä.
Söimme jouluaterian, jonka eteen kukaan ei ollut tehnyt oikeastaan mitään. Jotain mieleisiään jouluruokia oli jokainen varannut vähän. Ja ne kun kauniisti laitoimme esille juhlatunnelmaan hyvinkin päästiin. Täysin ilman stressiä. Työkaverini välittämä savukalkkuna korvasi kinkun ja maistui kaikille. Jopa kinkkua paremmin eikä muuta kaivattu.
Katselimme Petäjässä upeaa kynttiläkujaa, jonka naapurin lapsiperheen iskä oli lastensa iloksi rakennellut maantieltä kotiinsa, liekkö joulupukille reitin merkannut.
Joulupäivänä ajoimme kovassa tuiskussa mökille. Iltapäivän hämäränhyssyssä oli merkillinen epätodellinen tunnelma. Varmaankin koska oli niin pimeää, lumista ja tuiskuista. Maailma oli lumivalkoinen kauttaaltaan. Meillähän ei ollut koko syksyltä kotoa mitään lumikokemusta.
Mökille saapuessamme oli sisällä lämpötila noin nolla-asetta, ja ulkona muutama aste pakkasta. Ihan kohtalainen saapuminen, saimme mökin muutamassa tunnissa lämpöiseksi yötä varten.
Tapanin päivänä vihdoinkin pääsimme saunomaan omaan leppoisaan Hiisiperän rantasaunaamme. Iiihanaa, kerrassaan kaivattu ja odotettu tapahtuma. Varsinkin kodin saunarempan keskeltä tullessamme tuntui hyvältä.
Kundi tyttönsä kanssa saapui viettämään muutaman päivän lomaa mökille. Vietimme yhdessä rentoa aikaa. Saunottiin, syötiin hyvin, levättiin, nuori pari kävi pari kertaa Rukalla ja iltaisin pelattiin yhdessä lautapelejä. Siis leppoisaa tavallista mökkeilyä.
Kivaa kun meidän luokse ehtivät myös.
Nuoripari pelipöydän ääressä tulosaunan jälkeen.
Söimme jouluaterian, jonka eteen kukaan ei ollut tehnyt oikeastaan mitään. Jotain mieleisiään jouluruokia oli jokainen varannut vähän. Ja ne kun kauniisti laitoimme esille juhlatunnelmaan hyvinkin päästiin. Täysin ilman stressiä. Työkaverini välittämä savukalkkuna korvasi kinkun ja maistui kaikille. Jopa kinkkua paremmin eikä muuta kaivattu.
Katselimme Petäjässä upeaa kynttiläkujaa, jonka naapurin lapsiperheen iskä oli lastensa iloksi rakennellut maantieltä kotiinsa, liekkö joulupukille reitin merkannut.
Joulupäivänä ajoimme kovassa tuiskussa mökille. Iltapäivän hämäränhyssyssä oli merkillinen epätodellinen tunnelma. Varmaankin koska oli niin pimeää, lumista ja tuiskuista. Maailma oli lumivalkoinen kauttaaltaan. Meillähän ei ollut koko syksyltä kotoa mitään lumikokemusta.
Mökille saapuessamme oli sisällä lämpötila noin nolla-asetta, ja ulkona muutama aste pakkasta. Ihan kohtalainen saapuminen, saimme mökin muutamassa tunnissa lämpöiseksi yötä varten.
Tapanin päivänä vihdoinkin pääsimme saunomaan omaan leppoisaan Hiisiperän rantasaunaamme. Iiihanaa, kerrassaan kaivattu ja odotettu tapahtuma. Varsinkin kodin saunarempan keskeltä tullessamme tuntui hyvältä.
Kundi tyttönsä kanssa saapui viettämään muutaman päivän lomaa mökille. Vietimme yhdessä rentoa aikaa. Saunottiin, syötiin hyvin, levättiin, nuori pari kävi pari kertaa Rukalla ja iltaisin pelattiin yhdessä lautapelejä. Siis leppoisaa tavallista mökkeilyä.
Kivaa kun meidän luokse ehtivät myös.
Nuoripari pelipöydän ääressä tulosaunan jälkeen.
Kundi esittelee tarkemmin äiskälle joulupukin tuomaa ison vauvan potkupukua, hups onkohan hupusta unohtunut jotakin kun kasvotkin hukkuu. Erikoinen design näin vanhemman ihmisen silmään.
Menomatkalla Oulussa
Nythän meidän mökkimatkolle on tullut uusi ulottuvuus, kun kundi asuu Oulussa. Eli se ehkä tarkoittaa useinkin Oulun kautta menoa, ja ehkä siellä yöpymistä tai ainakin jonkinmoista nuorenparin morjestamista.
Niinpä matkalla joulun viettoon pohjoiseen siskon luokse pysähdyimme yöksi kundin uutta elämää katsastamaan, ja olihan meillä osin muuttokuormaa myös tuotavana Vantaalta Ouluun. Matkassa oli mm. sänkyä, lasketteluvehkeitä, hiihtovarusteita, matkalaukku. Juu ja tämä kaikki siis meidän Skodassa kaikkien meidän mökkilomalla tarvittavien varusteiden lisäksi, huh huh.
Alla kuvassa itse isäntä tuolissaan tyytyväisen näköisenä.
Niinpä matkalla joulun viettoon pohjoiseen siskon luokse pysähdyimme yöksi kundin uutta elämää katsastamaan, ja olihan meillä osin muuttokuormaa myös tuotavana Vantaalta Ouluun. Matkassa oli mm. sänkyä, lasketteluvehkeitä, hiihtovarusteita, matkalaukku. Juu ja tämä kaikki siis meidän Skodassa kaikkien meidän mökkilomalla tarvittavien varusteiden lisäksi, huh huh.
Alla kuvassa itse isäntä tuolissaan tyytyväisen näköisenä.
Emäntää emme tällä kertaa tavanneet, koska hän oli jo lähtenyt joululoman viettoon Kuopioon.
tiistai 20. joulukuuta 2011
Joulufiilistelyä
Meidän joulunviettomme oli vuonna 2011 monivaiheinen. Vietimme likan ja hänen rakkaan kanssa itseasiassa ihan jouluaattoa vastaavan illan, oli kuusenkoristelua, lahjoja ja kaikki perinneruuat. Nuoripari kun halusi kokea kotijoulun ennen Vietnamin matkaansa. Olihan se ihan mukavaa.
Vietimme myös alkukuusta meillä perinteisen Hämevaaran naapurusten pikkujoulun vahvistettuna Riipilän väellä. Olimme tänä vuonna järjestelyvastuussa, mikä sopi hyvin kun minullakin oli nyt hyvää aikaa .
Alla kuvassa pikkujouluväki.
Kerrassaan miellyttävä tapa virittäytyä joulun tunnelmaan on mielestäni joulukonsertti. Ja varsinkin jos se on järjestetty kirkossa. Siinä on aidon joulufiiliksen tunnelmaa. Perinteiset joululaulut ja upea solisti eikä muuta tarvii siinä se on.
Onnistuin pääsemään tänä vuonna kahteen upeaan konserttiin. Johanneksen kirkossa esitti KYL:n kuoro upean sikermän pääosin perinteisiä joululauluja. Solisteina olivat tenori Raimo Sirkiä ja sopraano Marjukka Tepponen, molemmat todella hyvääänisiä laulajia. Joulutunnelmaa oli ehkä eniten kun konsertin lopussa luettiin jouluevankeliumi ja kuoro esitti sen jälkeen Joulu yö juhlayö kappaleen.
Toinen vuonna 2011 kohdalleni osunut konsertti pidettiin Pyhän Laurin kirkossa. Korson mieslaulajien kuoro vasta olikin mukava kuoro, tykkäsin todella. Solistina oli Suomen tämän hetken arvostetuimpia oopperalaulajiin kuuluva Lilli Paasikivi. Hän myös esiintyi sisarineen eli Paasikivi -sisters triossa. Sisarukset esittivät useita kappaleita todella tunnelmallisesti ja joulufiiliksiä nostaen.
Vietimme myös alkukuusta meillä perinteisen Hämevaaran naapurusten pikkujoulun vahvistettuna Riipilän väellä. Olimme tänä vuonna järjestelyvastuussa, mikä sopi hyvin kun minullakin oli nyt hyvää aikaa .
Alla kuvassa pikkujouluväki.
Kerrassaan miellyttävä tapa virittäytyä joulun tunnelmaan on mielestäni joulukonsertti. Ja varsinkin jos se on järjestetty kirkossa. Siinä on aidon joulufiiliksen tunnelmaa. Perinteiset joululaulut ja upea solisti eikä muuta tarvii siinä se on.
Onnistuin pääsemään tänä vuonna kahteen upeaan konserttiin. Johanneksen kirkossa esitti KYL:n kuoro upean sikermän pääosin perinteisiä joululauluja. Solisteina olivat tenori Raimo Sirkiä ja sopraano Marjukka Tepponen, molemmat todella hyvääänisiä laulajia. Joulutunnelmaa oli ehkä eniten kun konsertin lopussa luettiin jouluevankeliumi ja kuoro esitti sen jälkeen Joulu yö juhlayö kappaleen.
Toinen vuonna 2011 kohdalleni osunut konsertti pidettiin Pyhän Laurin kirkossa. Korson mieslaulajien kuoro vasta olikin mukava kuoro, tykkäsin todella. Solistina oli Suomen tämän hetken arvostetuimpia oopperalaulajiin kuuluva Lilli Paasikivi. Hän myös esiintyi sisarineen eli Paasikivi -sisters triossa. Sisarukset esittivät useita kappaleita todella tunnelmallisesti ja joulufiiliksiä nostaen.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Pikku-joulu risteilyllä
Vpk -klubin Mikkelin osasto rykäsi tuossa syksyllä Tallinnan risteilyvaraukset ja eihän meitä Veen kanssa paljoakaan tarvinnut houkutella kun jo liityimme seuroihin. Risteilyseurueessamme oli tällä kertaa kuusi aikuista ja maskottina tuttuun tapaan pikkuinen Vappu. Hänkin jo kuusivuotias eskarilainen.
Pikku Vappu ja me matkan alkutahdeilla.
Koko seurue saatiin yhteen kuvaan kun tarjoilija ystävällisesti ja ihan oma-aloitteisesti tarjoutui kuvamaan. No eihän me kieltäydytty, vaikka tälläinen 'perus paxi' -kuva vähän meitä melkein nolottikin. Mutta onneksi vpk -klubin ex-opasjäsen ei ollut ehtinyt mukaan tälle reissulle. Sovimme et ei kerrota hänelle, hah..
Alla olevassa kuvassa Vappu iltasella 'drinksulla' tai ainakin drinksubaarissa muiden mukana naamioituneena tuntemattomaksi möröksi.
Vapun lasissa luonnollisesti mehua, mutta kun Sipuli herätti epäilyksen, jotta Vapun mamin lasissa olisi alkoton juoma. No onneksi asia osoittautui huhupuheeksi, ja mami pysyti taas rentoutumaan.
Naamiot innoittivat myös Sipulin pieneen irroitteluun.
Laivalla olo sujui ihan leppoisan seurustelun merkeissä, osa porukasta kun ei ollut tavannut toisiaan edellisen syksyn Toscanan reissun jälkeen.
Aamulla olimme Tallinnassa ja piipahdimme muutaman tunnin kaupunkikävelyllä joulutorin joulutunnelmaa haistelemassa. Sää oli hieman kylmän kostea, kuten usein talvisaikaan näin merenranta kaupungissa. Vaan eipä tuo meidän menoa haitannu.
Pikku Vappu ja me matkan alkutahdeilla.
Koko seurue saatiin yhteen kuvaan kun tarjoilija ystävällisesti ja ihan oma-aloitteisesti tarjoutui kuvamaan. No eihän me kieltäydytty, vaikka tälläinen 'perus paxi' -kuva vähän meitä melkein nolottikin. Mutta onneksi vpk -klubin ex-opasjäsen ei ollut ehtinyt mukaan tälle reissulle. Sovimme et ei kerrota hänelle, hah..
Alla olevassa kuvassa Vappu iltasella 'drinksulla' tai ainakin drinksubaarissa muiden mukana naamioituneena tuntemattomaksi möröksi.
Vapun lasissa luonnollisesti mehua, mutta kun Sipuli herätti epäilyksen, jotta Vapun mamin lasissa olisi alkoton juoma. No onneksi asia osoittautui huhupuheeksi, ja mami pysyti taas rentoutumaan.
Naamiot innoittivat myös Sipulin pieneen irroitteluun.
Aamulla olimme Tallinnassa ja piipahdimme muutaman tunnin kaupunkikävelyllä joulutorin joulutunnelmaa haistelemassa. Sää oli hieman kylmän kostea, kuten usein talvisaikaan näin merenranta kaupungissa. Vaan eipä tuo meidän menoa haitannu.
Seurustelua ja kyläilyä
Ehkä pisin baari-ilta tuli kuluneena syksynä viettettyä Oulussa Karhujen kanssa. Teemana oli syöminen yhdessä. Halusimme tarjota heille aterian kiitokseksi suunnattoman suuresta työstä mitä he olivat meidän lasten eteen tehneet myymällä likan ja kundin enoltaan perimät kelkat ja muut vehkeet. Niin vaan kävi, että syömisen jälkeen jatkoimme porukalla baarikierrosta ympäri Oulua lepoisissa tunnelmissa. Usein ei tälläiset vanhat kääkät, siis Vee ja mee, ollaankaan kotiuduttu kolmen maissa yöllä. Vaan niinpä kävi Karhujen kanssa ulkoilessa.
Kuvassa baariseuramme jotain siinä kahden aikaan yöllä pirteenä ja hyväntuulisena.
Toinen mukava ja erilainen seurapiiritapahtuma oli ystävän kirjahyllyn katsominen ja mahdollinen tyhjennys. Teema keräsi emännän kaveriporukkaa yhteen eräänä syksyisenä sunnuntaina Lassilaan.
Isäntäväki oli kovin nähnyt vaivaa etukäteen, ja rakentanut meille maittavan kolmen ruokalajin lounaan nautittavaski. Hirvikääryleet sun muut herkut kakkukahveineen teki kauppansa kadoten parempiin suihin. Bonuksena vielä vieraat saivat ottaa kirjahyllystä täydennystä omaan kirjastoon. Koska emäntä oli ruvennut valmistelemaan mahdollista muuttoaan sinne jonnekin, ainakin toiseen asuntoon jos ei jopa toiseen kaupunkiin.
Mutta kun minulla taas on meneillään 'vähemmän on enemmän' kausi, jätin kirjahyllyn tutkimisen tällä kertaa väliin tai ainakin pidättäydyin haalimasta mukaani mitään. Omistakin kirjoista voisi vähän karsia osan divariin.
Kuvassa isäntäväki leppoisana. Tosin isäntä siinä taas sählää jotain kameran kanssa, jotta ei olisi turhan tylsää ja tavallista.
Kuvassa baariseuramme jotain siinä kahden aikaan yöllä pirteenä ja hyväntuulisena.
Toinen mukava ja erilainen seurapiiritapahtuma oli ystävän kirjahyllyn katsominen ja mahdollinen tyhjennys. Teema keräsi emännän kaveriporukkaa yhteen eräänä syksyisenä sunnuntaina Lassilaan.
Isäntäväki oli kovin nähnyt vaivaa etukäteen, ja rakentanut meille maittavan kolmen ruokalajin lounaan nautittavaski. Hirvikääryleet sun muut herkut kakkukahveineen teki kauppansa kadoten parempiin suihin. Bonuksena vielä vieraat saivat ottaa kirjahyllystä täydennystä omaan kirjastoon. Koska emäntä oli ruvennut valmistelemaan mahdollista muuttoaan sinne jonnekin, ainakin toiseen asuntoon jos ei jopa toiseen kaupunkiin.
Mutta kun minulla taas on meneillään 'vähemmän on enemmän' kausi, jätin kirjahyllyn tutkimisen tällä kertaa väliin tai ainakin pidättäydyin haalimasta mukaani mitään. Omistakin kirjoista voisi vähän karsia osan divariin.
Kuvassa isäntäväki leppoisana. Tosin isäntä siinä taas sählää jotain kameran kanssa, jotta ei olisi turhan tylsää ja tavallista.
tiistai 29. marraskuuta 2011
Koko perhe koolla
Saatiin aikaseksi yksi oikea perhetapaaminen tälle syksyä, kun meidän kaikki lapset puolisoineen oli koolla Hämevaarassa. Tällaiset tilaisuudet tulevat olemaan tulevina aikoina harvinaisia, koska kundi muutti Ouluun. Aikaisemminkin ovat tälläiset tapaukset välillä olleet harvinaisia kun noi molemmat meidän likat ovat sellaisia maailmanmatkaajia et on liki mahdotonta aika-ajoin ylipäätään nähdä heitä, saati sitten vielä yhtäaikaa.
Kaiken lisäksi tällä Saana esitteli Francisconsa Jennille, Tomille, Joonakselle ja Kaisalle ensimmäisen kerran. Samoin Joonas esitteli Kaisansa nyt ensimmäisen kerran Jennille, Tomille ja Franciscolle. Että siinäkin mielessä ainoalaatuinen meetinki.
Sehän oli pakollisen perhekuvan paikka.
Kaiken lisäksi tällä Saana esitteli Francisconsa Jennille, Tomille, Joonakselle ja Kaisalle ensimmäisen kerran. Samoin Joonas esitteli Kaisansa nyt ensimmäisen kerran Jennille, Tomille ja Franciscolle. Että siinäkin mielessä ainoalaatuinen meetinki.
Sehän oli pakollisen perhekuvan paikka.
Tyhjä pesä
Hassua kuinka nopsaan asiat tapahtuu. Meidän kundi vaan kasasi päivänä muutamana pieneen Honda Civiciin muuttokuormansa, halasi vanhempansa, heilautti kättänsä ja sanoi moi nyt mä muutan Ouluun mun rakkaan luokse.
Ja niin olivat vanhemmat vaihteeksi uuden elämänvaiheen edessä. Asiaa helpottaa varmaan vähäsen se, että kundin olikin tarkoitus tämän syksyn aikana muuttaa lapsuuden kotoa pois. Henkinen valmistautuminen on siis aloitettu jo silloin kun hän asp-sopparin teki joitakin vuosia sitten.
Ja kun minä luulin koko ajan, että hänelle tulee Länsi-Vantaalainen osoite, ja äippä voi piipahdella kyläilemässä halutessaan yms. Nooh kyllähän me Oulunkin ohi aina liikahdetaan, joten yö-& kaffipaikka lienee siellä jatkossa. Nyyh, kumminkin. Maantieteellinen etäisyys on kuitenkin turhan iso äidin näkökulmasta.
Allaolevassa kuvassa konkretisoituu kuuluisa tyhjä pesä ja sen autius.
Mutta onneksi se tyhjä huone sentään on välillä täynnä, kun nuoripari pääsee piipahtamaan Oulusta.
Alla kuvassa läppärit saa kyytiä kun on menossa oululaisen nuorenparin herttainen heräilyhetki marraskuisena aamuna meillä kotona Vantaalla kundin lapsuuden huoneessa.
Nyt sitten vaan ihmettelemään kuinka nopsaan kaksikymmentä vuotta ja vähän päälle mennä humpsahti lasten kanssa.
Ja ei muuta kuin katse uusia elämänvaiheita kohti.
Ja niin olivat vanhemmat vaihteeksi uuden elämänvaiheen edessä. Asiaa helpottaa varmaan vähäsen se, että kundin olikin tarkoitus tämän syksyn aikana muuttaa lapsuuden kotoa pois. Henkinen valmistautuminen on siis aloitettu jo silloin kun hän asp-sopparin teki joitakin vuosia sitten.
Ja kun minä luulin koko ajan, että hänelle tulee Länsi-Vantaalainen osoite, ja äippä voi piipahdella kyläilemässä halutessaan yms. Nooh kyllähän me Oulunkin ohi aina liikahdetaan, joten yö-& kaffipaikka lienee siellä jatkossa. Nyyh, kumminkin. Maantieteellinen etäisyys on kuitenkin turhan iso äidin näkökulmasta.
Allaolevassa kuvassa konkretisoituu kuuluisa tyhjä pesä ja sen autius.
Mutta onneksi se tyhjä huone sentään on välillä täynnä, kun nuoripari pääsee piipahtamaan Oulusta.
Alla kuvassa läppärit saa kyytiä kun on menossa oululaisen nuorenparin herttainen heräilyhetki marraskuisena aamuna meillä kotona Vantaalla kundin lapsuuden huoneessa.
Nyt sitten vaan ihmettelemään kuinka nopsaan kaksikymmentä vuotta ja vähän päälle mennä humpsahti lasten kanssa.
Ja ei muuta kuin katse uusia elämänvaiheita kohti.
Remppahommia
Joskus tuntuu, että ihminen saa mitä tilaa. Kävi nimittäin, että kun meidän piti tehdä pientä pintaremppaa, saimmekin niskoillemme vähän isomman rempan. Elikkä kylppäristä löytyi suihkunurkkauksesta kohonneita kosteusarvoja. Ja niinpä kutsuimme ammattimiehen paikalle tekemään korjaukset. Tuli enempi kuin pieni remppa. Kylppäri purettiin ihan betonille ja siitä sitten uutta rakentamaan. Koko huusholli peittyi remonttipölyyn, ja eläminen muuttui puolinaiseksi käpistelyksi kaiken keskellä.
Esimerkiksi blogia ei juuri pävitelty aikoihin. Nimittäin en saanut valokuvia purettua kamerasta kun piuha katosi määrittelemättömään paikkaan pitkäksi aikaa alakerran remonttia varten uudelleen järjestelyn yhteydessä. Kaikki muukin meni kyllä sekaisin kun lähes koko koti muuttui remonttizoneksi. Tämä ei kyllä ole mun juttu funtsin tuolloin.
Ammattilainen teki kyllä työt, mutta itse hommattiin kaikki kamat mitä kylppärissä on ylipäätään näkyvissä, kaakelit, paneelit, pytyt, suihkut,hanat yms. Siispä joitakin rautakauppareissuja kyllä saattiin asian tiimoilta tehdä.
Vähän me saatiin aikaseksi myös sitä pientä pintaremonttia, jota vaan olikin alunperin tarkoitus tehdä.
Maalaukset vaan jätettiin tälläkertaa kesken olohuoneen jälkeen kun alakerran kylppärissä aloitettiin työt. Tuumattiin yksissä tuumin Veen kanssa, että kaikki aikanaan.
Esimerkiksi blogia ei juuri pävitelty aikoihin. Nimittäin en saanut valokuvia purettua kamerasta kun piuha katosi määrittelemättömään paikkaan pitkäksi aikaa alakerran remonttia varten uudelleen järjestelyn yhteydessä. Kaikki muukin meni kyllä sekaisin kun lähes koko koti muuttui remonttizoneksi. Tämä ei kyllä ole mun juttu funtsin tuolloin.
Ammattilainen teki kyllä työt, mutta itse hommattiin kaikki kamat mitä kylppärissä on ylipäätään näkyvissä, kaakelit, paneelit, pytyt, suihkut,hanat yms. Siispä joitakin rautakauppareissuja kyllä saattiin asian tiimoilta tehdä.
Vähän me saatiin aikaseksi myös sitä pientä pintaremonttia, jota vaan olikin alunperin tarkoitus tehdä.
Maalaukset vaan jätettiin tälläkertaa kesken olohuoneen jälkeen kun alakerran kylppärissä aloitettiin työt. Tuumattiin yksissä tuumin Veen kanssa, että kaikki aikanaan.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Rauhallista tavallista arkea
Leppoisaa kotielämää on saatu viettää muutamia viikkoja. Ja tosi mukavaa on ollut. Kotia oppii näemmäs arvostamaan kun reissaa kuukausikaupalla paikasta toiseen pysähtymättä mihinkään yhtäjaksoisesti olemaan. Jovainen sitten maistuu kotielämä.
Rauhallisia aamuja, lenkkejä päivän valon aikaan, rästihommia yms. pientä kivaa. Sellainenkin asia on todella mukava ja sitä arvostaa, että voi mennä halutessaan keskipäivällä valoisan aikaan ulos.
´
Muuten kaikki olisikin itseasiassa tosi hyvin, mutta kun meillä on tullut esille sauna&kylppäriremontin tarve. Sauna on jo poissa käytöstä osin purettuna ja remontin tekijää etsitään.
Siinä sitä on saunahullulla kestämistä kun ei ole edes tietoa milloin pääsee kotisanuan lauteille taas. Joulun aikaan tietenkin mennään mökille, jossa taas kylvetään joka päivä, mutta siihen asti on kärvisteltävä ilman saunaa.
Nuuksiosta löysimme loppumattomat suppilovahveromaastot. Joka kerta käytiin samoilla kulmilla, mutta kuitenkin eri paikassa.
Alla kuvassa Saana ja Francisco, varsinaiset rötyturistit. Olivat pukeutuneet kuin olisivat naparetkelle lähdössä.
He olivat seuranamme yhdellä mukavalla tosin pimeällä marraskuisella retkellä. Juuri ja juuri valo riitti, että ylipäätään löysimme ja saimme nuorelle parille ison läjän kerättyä sieniä talven varalle.
Meidän metsäretkillä nautitaan aina päiväkahvit. On voileipää ja pullaa keralla kaffen. Nuoripari nauttii silminnähden.
Rauhallisia aamuja, lenkkejä päivän valon aikaan, rästihommia yms. pientä kivaa. Sellainenkin asia on todella mukava ja sitä arvostaa, että voi mennä halutessaan keskipäivällä valoisan aikaan ulos.
´
Muuten kaikki olisikin itseasiassa tosi hyvin, mutta kun meillä on tullut esille sauna&kylppäriremontin tarve. Sauna on jo poissa käytöstä osin purettuna ja remontin tekijää etsitään.
Siinä sitä on saunahullulla kestämistä kun ei ole edes tietoa milloin pääsee kotisanuan lauteille taas. Joulun aikaan tietenkin mennään mökille, jossa taas kylvetään joka päivä, mutta siihen asti on kärvisteltävä ilman saunaa.
Nuuksiosta löysimme loppumattomat suppilovahveromaastot. Joka kerta käytiin samoilla kulmilla, mutta kuitenkin eri paikassa.
Alla kuvassa Saana ja Francisco, varsinaiset rötyturistit. Olivat pukeutuneet kuin olisivat naparetkelle lähdössä.
He olivat seuranamme yhdellä mukavalla tosin pimeällä marraskuisella retkellä. Juuri ja juuri valo riitti, että ylipäätään löysimme ja saimme nuorelle parille ison läjän kerättyä sieniä talven varalle.
Meidän metsäretkillä nautitaan aina päiväkahvit. On voileipää ja pullaa keralla kaffen. Nuoripari nauttii silminnähden.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Pieni Karhun kierros
Syksyinen Pieni Karhun kierros kirkkaassa kuulaassa syyssäässä oli aivan upea kokemus. Kovin erilainen kuin edellisenä vuonna keskikesällä tekemämme rundi. Ulkomaalaisia ja muita lomalaisia oli myös syksyllä yllättäen runsaastikin kiertämässä reittiä.
Ruskaiset maisemat olivat syysväreissä hienoja ja upeita.
Reittimme varrella kuppasi tällä kertaa ainakin neljä eri kuukkeliparia. Nuotiopaikoilla olivat turhankin innokkaita kerjäämään. Mutta kuukkelihan on muutenkin niin peloton lintu saati sitten sellaisen kansanvaelluksen keskellä.
Useamman vuoden haave nähdä koskikara toteutui aivan sattumalta. Erään syvällä erämaassa olevan pienen puron rannalla se pomppi aivan silmiemme edessä, myöskin aivan pelottomana. Eipähän tarvii lähteä erikseen sulia paikkoja talvella etsimään niitä nähdäksemme, kun nyt on niitä nähty livenä.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Ruskan aikaan
Pariviikkoinen mökkeily ilman suurempia seikkailuja auttoi omaan normaaliin elämään palailuani noin neljän kuukauden mittaisesta läheisen sairauden ja kaikken siihen liittyvästä varjostamasta elämänvaiheesta.
Mökillä rauhassa puuhailu ja ruskaluonnon tarkkailu olivat mielelle ja sielun tomumajalle todella tarpeen. Jonkin verran jo rupesi taas unenlahjat taas palailemaan metsän keskellä rauhassa.
Satuimme näkemään läheisellä poroerotusaidalla poromiehet töissään. Mielenkiintoista. He olivat ajaneet Vasarakankaalta löytämänsä porotokan läheiseen aitaukseen syksyn poroerotusta varten. En ole eläissäni ennen nähnyt sellaista jykevää hirvasta. Hirvas oli erillisessä aitauksessa.
Viereisessä suuremmassa aitauksessa pyöri kymmenien vaaditen lauma, ja tää yksi järkälemäinen hirvas kiimassaan pomppi vasten aitausta takajaloilleen ponnistaen. Ja taas piti lapin tytön todeta, että eipä tuotakaan (poro takajaloillaan aitaa vasten) oo tullut nähtyä ennen.
Vaan eipä tuohon otukseen olisi kiva kankaalla törmätä, kun se vapaana vaeltaa. Yleensä porot eivät juurikaan minua hätkähdytä kun niitä luonnossa kohtaan. Ja olen aina hieman huvittunutkin etelän ystävät porojen perässä laukkaa kameran kanssa. Musta tuntuu mukamas et mitä noita kuvaa. Vaikka hyvin ymmärrän et porot on aika kummajaisia sellaiselle joka ei oo tottunut niiden pihapiirissä käppäilyyn.
Saimme syyslomalaiset Sipulin ja Jartsan muutaman päivän ensivierailulle Hiidenharjuun. Sattui todella kylmät syyspäivät, joten panostimme autolla retkeilyyn. Luontokuvatkin vieraamme napsivat suurinpiirtein autonikkunasta käsin. Tarjontaa kyllä oli runsaasti ainakin teerien, metsojen ja porojen osalta.
Kävimme tutustumassa Posiolla Pentikinmäkeen, joka onkin todella monipuolinen retkikohde. Samaan paikkaan on kerätty Pentik -historiikin lisäksi tuhansien kuppien kahvikuppimuseo ja perinnemuseo. Kahvikuppimuseo kirvoittaa aina väkisinkin itsekullekin muistelua sekä matkoista että muista tapahtumista ja kahvipaikoista elämän varrella.
Perinnemuseossa tulee arvailtua eri esineiden käyttötarkoitusta ja myös muisteltua mitä on lapsuudessaan nähnyt käytettävän, esimerkiksi minun mielestä perinteinen pyykkilauta on ihan hellyttävä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Aina muistuu mieleen varhaisimmat pyykin pesumuistot, kun pienenä näin äidin sellaista käyttävän.
Yllä kuvassa retkeläiset Pentikinmäellä Pentik-museon edessä. Anu on luonut talon ulkoseiniin keramiikkataidetta rikotuista värikkäistä keramiikka esineistä.
Toinen ajeluretki tehtiin Kuusamon suuntaan. Ja ihan must juttu on meidän mielestä käyttää kavereita Riipisen matkamuistomyymälässä vitostien varrella, joka on kyllä varmaan alan suurin tavarakeidas mitä ikinä on. Sipulikin löysi hienon kamelinkarvalannevyön Sulolle matkatuliaisiksi.
Tarvarataivaan lisäksi paikkaan on rakennettu Lapin tunturimaiseman pienoismalli. Ylläolevassa kuvassa retkeläiset pällistelmässä rakennelmaa.
Mökillä rauhassa puuhailu ja ruskaluonnon tarkkailu olivat mielelle ja sielun tomumajalle todella tarpeen. Jonkin verran jo rupesi taas unenlahjat taas palailemaan metsän keskellä rauhassa.
Satuimme näkemään läheisellä poroerotusaidalla poromiehet töissään. Mielenkiintoista. He olivat ajaneet Vasarakankaalta löytämänsä porotokan läheiseen aitaukseen syksyn poroerotusta varten. En ole eläissäni ennen nähnyt sellaista jykevää hirvasta. Hirvas oli erillisessä aitauksessa.
Viereisessä suuremmassa aitauksessa pyöri kymmenien vaaditen lauma, ja tää yksi järkälemäinen hirvas kiimassaan pomppi vasten aitausta takajaloilleen ponnistaen. Ja taas piti lapin tytön todeta, että eipä tuotakaan (poro takajaloillaan aitaa vasten) oo tullut nähtyä ennen.
Vaan eipä tuohon otukseen olisi kiva kankaalla törmätä, kun se vapaana vaeltaa. Yleensä porot eivät juurikaan minua hätkähdytä kun niitä luonnossa kohtaan. Ja olen aina hieman huvittunutkin etelän ystävät porojen perässä laukkaa kameran kanssa. Musta tuntuu mukamas et mitä noita kuvaa. Vaikka hyvin ymmärrän et porot on aika kummajaisia sellaiselle joka ei oo tottunut niiden pihapiirissä käppäilyyn.
Saimme syyslomalaiset Sipulin ja Jartsan muutaman päivän ensivierailulle Hiidenharjuun. Sattui todella kylmät syyspäivät, joten panostimme autolla retkeilyyn. Luontokuvatkin vieraamme napsivat suurinpiirtein autonikkunasta käsin. Tarjontaa kyllä oli runsaasti ainakin teerien, metsojen ja porojen osalta.
Kävimme tutustumassa Posiolla Pentikinmäkeen, joka onkin todella monipuolinen retkikohde. Samaan paikkaan on kerätty Pentik -historiikin lisäksi tuhansien kuppien kahvikuppimuseo ja perinnemuseo. Kahvikuppimuseo kirvoittaa aina väkisinkin itsekullekin muistelua sekä matkoista että muista tapahtumista ja kahvipaikoista elämän varrella.
Perinnemuseossa tulee arvailtua eri esineiden käyttötarkoitusta ja myös muisteltua mitä on lapsuudessaan nähnyt käytettävän, esimerkiksi minun mielestä perinteinen pyykkilauta on ihan hellyttävä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Aina muistuu mieleen varhaisimmat pyykin pesumuistot, kun pienenä näin äidin sellaista käyttävän.
Yllä kuvassa retkeläiset Pentikinmäellä Pentik-museon edessä. Anu on luonut talon ulkoseiniin keramiikkataidetta rikotuista värikkäistä keramiikka esineistä.
Toinen ajeluretki tehtiin Kuusamon suuntaan. Ja ihan must juttu on meidän mielestä käyttää kavereita Riipisen matkamuistomyymälässä vitostien varrella, joka on kyllä varmaan alan suurin tavarakeidas mitä ikinä on. Sipulikin löysi hienon kamelinkarvalannevyön Sulolle matkatuliaisiksi.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Kesän 2011 ainoa oikea lomapäivä
Juhannuksen jälkeisellä viikolla kipaisimme Veen kanssa pikapyrähdyksellä Tallinnassa seuranamme Kee&Sor. Kyseessä oli moninkertainen palkintomatka. Ensinnäkin Vee oli saanut naapurilta lahjaksi kaksi päiväristeilylippua Tallinnaan, kaksi henkilöö per lipetti, rakennettuaan pihagrillin tiilistä kyseisen naapurin pihalle. Minä taas keksin et annetaanpas toinen lipetti Kee&Sor tiimille. Myöskin kiitokseksi Tampereella kasvaneista hyvinvoivista chilintaimista, joita Sor oli meille alkukesästä lahjoittanut. Näinpä polkaisimme lennossa pystyyn leppoisan merellisen päivän.
Lupsakka seurue menomatkan tunnelmissa allaolevassa kuvassa.
Allaoleva kuva on mielestäni paras kuva mitä viime kesänä sain napattua, ja onhan siinä mallitkin senverran komioita et pieleen ei ois edes voinu mennä, tossa miljöössä ainakaa. Laivan ollessa Tallinnan satamassa oli vedetty uusi maalikerros sivukannelle, josta löysimme leppoisat paluumatkan seurustelupaikat. Siis kundit selkä aurinkoon.
Ja tyttelit naama aurinkoon..
Tälläinen reissupäivä pääsi todelliseen arvoonsa, koska kesän muiden pohjoiseen suuntautuneiden reissujen tunnelma oli vahvasti surullinen ja raskas läheisen ihmisen sairauden ja mahdollisen lähestyvän elämän päättysen vuoksi.
Lupsakka seurue menomatkan tunnelmissa allaolevassa kuvassa.
Allaoleva kuva on mielestäni paras kuva mitä viime kesänä sain napattua, ja onhan siinä mallitkin senverran komioita et pieleen ei ois edes voinu mennä, tossa miljöössä ainakaa. Laivan ollessa Tallinnan satamassa oli vedetty uusi maalikerros sivukannelle, josta löysimme leppoisat paluumatkan seurustelupaikat. Siis kundit selkä aurinkoon.
Ja tyttelit naama aurinkoon..
Tälläinen reissupäivä pääsi todelliseen arvoonsa, koska kesän muiden pohjoiseen suuntautuneiden reissujen tunnelma oli vahvasti surullinen ja raskas läheisen ihmisen sairauden ja mahdollisen lähestyvän elämän päättysen vuoksi.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Kesämuistoja 2011
Koko touko-kesä-heinä-elokuun suurimmaksi osaksi olin matkalla johonkin. Siis tulossa jostakin tai menossa jonnekin Vantaa-Oulu-Kuusamo linjoilla. Tosin koti ja Vantaa olivat tosi pienessä roolissa. Oulu ja Kuusamo vuorotelivat tosi vahvasti. Oulussa olen ollut vähän väliä pienehköjä jaksoja kerrallaan, ja Kuusamossa joka välissä palautumassa oman akun latauksessa.
Kotona piipahdusten aikana ehdin hikisesti jotain pieniä pihahommia tekaista. Siihen aikaansaannokset kotosalla sitten jäivätkin.Rikkaruohot ehtivät vallata piskuisen pihapiirimme jokaisen mökkipyrähdyksen aikana. Sekä lähtiessä että kotiin palatessa on kääräistävä hihat (satoi tai paistoi) ja annettava kurinpalautus mokomille tihulaisille.
Luovuimme liki kaksikymmentä vuotta sisääntuloseinustaa peittäneestä köynnöshortensiasta eli surutta pilkkeiksi ja nuotiolle palamaan vaan koko helanhoito. Allaolevassa kuvassa Vee silpoo kyseistä köynnöstä irti tiilistä ja seinästä, joihin se on kasvanut kiinni kovin.
Oulun reissujen välissä yritettiin viettää omaa normimökkeilyä Kuusamossa. Sentäs vähän seurusteltiin naapuruston kanssa, tehtiin rankasavottaa ja muuta puuhommaa. Saatiin tulevan talven varalle polttopuut kumminkin kasaan. Kävihän meillä jossain välissä muutama vierasretkuekin tuttuun tapaan viihdyttämässä meitä ja ehkä vähän itseäänkin.
Isäntäväki maireena kotilaavulla lätynpaiston lomassa.
Vee lempipuuhassaan paistelemassa lättyjä veljelleen Ärrälle ja tämän naisystävälleen.
Joskus sentään juotiin laavulla oikein lasillinen viiniä leppoissa kesäillassa ja hyvässä seurassa. Ja ilmeistä päätellen myös mukavaakin se on oli.
Elokuussa alkoi upea tattikausi, joten saimme vähän Kuusamon metsissä kasvaneita herkkutatteja jopa pakkaseen talven varalle. Herkkutatteja yms. herkkuja jää joskus sentäs ihmisolionkin koriin poimittvaksi, vaikka pidemmän korren yleensä porot vievät. Eli 'early brid' -ajattelu se on vaan vallalla myös pohjosen metsissä.
Ja oliskohan tämä se maailman kuulu matsutake, jäi vielä epäselväksi. Mutta epäily oli, ja kuva jäi kumminkin, josko jonain vuonna selviäisi.
Loppuviimeksi ennen kesäloman loppua ehdin ripustaa riippukeinunkin saunan terassille, mutta tosin vasta ihan surkean kylmien päivien aikaan. Siispä ne varsinaiset testikäytöt riippukeinussa ihanan romskun kanssa lempeässä kesäsäässä jäi tulevaisuuden toivelistalle. Edessä hyvä päivä.
Paljon muutakin tehtävää jäi odottelemaan tulevia lomia kuten allaolevan kuvan tulipaikka raasun uudistaminen ennenkuin se kokonaan murenee paikalleen. Veellä on tarkoitus jonain päivänä muurata ihana keittopaikka tiilistä rannan laavulle kesäisten herkkuhetkien helpotukseksi. Sitä odotellessa.
Kotona piipahdusten aikana ehdin hikisesti jotain pieniä pihahommia tekaista. Siihen aikaansaannokset kotosalla sitten jäivätkin.Rikkaruohot ehtivät vallata piskuisen pihapiirimme jokaisen mökkipyrähdyksen aikana. Sekä lähtiessä että kotiin palatessa on kääräistävä hihat (satoi tai paistoi) ja annettava kurinpalautus mokomille tihulaisille.
Luovuimme liki kaksikymmentä vuotta sisääntuloseinustaa peittäneestä köynnöshortensiasta eli surutta pilkkeiksi ja nuotiolle palamaan vaan koko helanhoito. Allaolevassa kuvassa Vee silpoo kyseistä köynnöstä irti tiilistä ja seinästä, joihin se on kasvanut kiinni kovin.
Oulun reissujen välissä yritettiin viettää omaa normimökkeilyä Kuusamossa. Sentäs vähän seurusteltiin naapuruston kanssa, tehtiin rankasavottaa ja muuta puuhommaa. Saatiin tulevan talven varalle polttopuut kumminkin kasaan. Kävihän meillä jossain välissä muutama vierasretkuekin tuttuun tapaan viihdyttämässä meitä ja ehkä vähän itseäänkin.
Isäntäväki maireena kotilaavulla lätynpaiston lomassa.
Vee lempipuuhassaan paistelemassa lättyjä veljelleen Ärrälle ja tämän naisystävälleen.
Joskus sentään juotiin laavulla oikein lasillinen viiniä leppoissa kesäillassa ja hyvässä seurassa. Ja ilmeistä päätellen myös mukavaakin se on oli.
Elokuussa alkoi upea tattikausi, joten saimme vähän Kuusamon metsissä kasvaneita herkkutatteja jopa pakkaseen talven varalle. Herkkutatteja yms. herkkuja jää joskus sentäs ihmisolionkin koriin poimittvaksi, vaikka pidemmän korren yleensä porot vievät. Eli 'early brid' -ajattelu se on vaan vallalla myös pohjosen metsissä.
Ja oliskohan tämä se maailman kuulu matsutake, jäi vielä epäselväksi. Mutta epäily oli, ja kuva jäi kumminkin, josko jonain vuonna selviäisi.
Loppuviimeksi ennen kesäloman loppua ehdin ripustaa riippukeinunkin saunan terassille, mutta tosin vasta ihan surkean kylmien päivien aikaan. Siispä ne varsinaiset testikäytöt riippukeinussa ihanan romskun kanssa lempeässä kesäsäässä jäi tulevaisuuden toivelistalle. Edessä hyvä päivä.
Paljon muutakin tehtävää jäi odottelemaan tulevia lomia kuten allaolevan kuvan tulipaikka raasun uudistaminen ennenkuin se kokonaan murenee paikalleen. Veellä on tarkoitus jonain päivänä muurata ihana keittopaikka tiilistä rannan laavulle kesäisten herkkuhetkien helpotukseksi. Sitä odotellessa.
perjantai 26. elokuuta 2011
Huh huh mikä kesä!
Noin kolme kuukautta eli käytännössä koko kesä on meni pikkuveljeni vatsasyöpäsairauden varjossa. Rankkaa on ollut katsoa kuinka läheinen ihminen riutuu pikkuhiljaa ankaran taudin kourissa pikkuhiljaa pois elämästä.
Lopulta kun hänen oma uskonsa taudin voittamiseen meni sammui myös suurten tummien silmien loiste. Ihan muutamassa päivässä sen jälkeen tulikin noutaja ja ikuinen uni. Jäljelle jäi kaipaus ja suru.
Lopulta kun hänen oma uskonsa taudin voittamiseen meni sammui myös suurten tummien silmien loiste. Ihan muutamassa päivässä sen jälkeen tulikin noutaja ja ikuinen uni. Jäljelle jäi kaipaus ja suru.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Blogi lähtee nyt tauolle
Mun on nyt karsittava ylimääräiset rönsyt ja harrastukset pois. Elämässä on sellainen tilanne päällä että minulla ei ole postauksille juuri nyt aikaa.
Maalausta ja muuta mökkielämää
Maalauspuuhat aloitettiin saunatuvan seinien vahakäsittelyllä vaaleaksi. Saimme kannettua sinne samantien myös sängyn ja niinpä meidän kundi sai uutuuttaan hohtavan nukkumapaikan saavuttuaan Hiidenharjuun.
Meidän kundi on lomailee.
Iskä häärää jotain laiturilla ja kundi ottaa lokosasti laavun katolla. Näin se menee, kun nuoruus ja vanhuus kohtaa lomaolossa, meidän perheessä ainakin. Nuoruus sanoo et haluu olla vaan lomalla, ja vanhuus vaan touhuaa koko ajan.
Ulkoseinien maalausurakan aloitusta yhden nurkan katon aluslaudoista ja vuorilaudoista. Aluksi otettiin tuntumaa, ja ekat kurkottelut telineiltä läsin tuntuivat tosi epämiellyttäviltä ja pelottavilta.
Homman edetessä julkisivun puolelle oltiin jo niin konkaria, että kolmessa metrissä roikottelu ja pensselin heilutus kävi ihan rutiinilla. Kaikkeen sitä immeinen joutuu, ja sitä paitsi tottuukin.
Kevätreissun aikaansaannokseksi voidaan kirjata rantasaunan maalausurakka, joka onnistui toivotulla tavalla. Saimme maastoutettua törkeen korkeen ja häiritsevästi näkyvän uudisrakennuksen värjäusprojektin kautta maastoon.
Meidän kundi on lomailee.
Iskä häärää jotain laiturilla ja kundi ottaa lokosasti laavun katolla. Näin se menee, kun nuoruus ja vanhuus kohtaa lomaolossa, meidän perheessä ainakin. Nuoruus sanoo et haluu olla vaan lomalla, ja vanhuus vaan touhuaa koko ajan.
Ulkoseinien maalausurakan aloitusta yhden nurkan katon aluslaudoista ja vuorilaudoista. Aluksi otettiin tuntumaa, ja ekat kurkottelut telineiltä läsin tuntuivat tosi epämiellyttäviltä ja pelottavilta.
Homman edetessä julkisivun puolelle oltiin jo niin konkaria, että kolmessa metrissä roikottelu ja pensselin heilutus kävi ihan rutiinilla. Kaikkeen sitä immeinen joutuu, ja sitä paitsi tottuukin.
Kevätreissun aikaansaannokseksi voidaan kirjata rantasaunan maalausurakka, joka onnistui toivotulla tavalla. Saimme maastoutettua törkeen korkeen ja häiritsevästi näkyvän uudisrakennuksen värjäusprojektin kautta maastoon.
torstai 26. toukokuuta 2011
Matkalla Kuusamoon maanantaista keskiviikoon
Pitkät ajomatkat on toisaalta tosi tylsiä, mutta olen kehitellyt viihdykkeitä joiden kanssa aika kuluu mukvasti.
Neulon nyt juuri tyynynpäällisiä möksän puusohvan pitkulaisiin somistustyynythin. Kyseessä on varmaan ikuisuusprojekti, koska on tarkoitus tehdä 130 cm pitkä ja 90 cm leveä putki neuloen. Ja sitten pyykikoneessa huovuttaa se sopivan kokoiseksi tyynynpäälliseksi. Ja tämä siis kaksi kertaa, tyynyjä on meinaan kaksi.
Ylläolevassa kuvassa työ on alkuvaiheessa, ja edistyy lähinnä automatkoilla ja uskoisin myös edistyvän kesän auringonoton lomassa.
Bloggaus sujuu myös mainiosti auton penkiltä käsin. Tosin juuri senverran kuin akun latinki riittää. Pitkiä stooreja siis ei autossa tehdä, koska virtanen loppuu.
Ruovedellä poikettiin kahden yön vierailulla ystävien mökillä. Ajomatkaa tulee kyllä vähän lisää kun koukataan lännensuuntaan itäosaan pohjoista suunnistattessa. Seurustelun lomassa laskettiin isäntäväelle porukalla laituri tuuliseen Näsijärveen. Siinä hommassa oli jo pieniä kesätuulahduksia ja fiiliksiä.
Ruovedeltä matka jatkui Ouluun, jossa tapasimme mun broidii ja meidän kundii. Istuimme mm. Oulun torilla iltapäiväkahvilla. Ja illansuussa ennen lähtöä kävimme pastalla kundin ja hänen tyttöystävän kanssa. Nuori rakkaus voitti, ja kundi päätti jäädä vielä Ouluun, ja tulla sitten perässä möksälle.
Ennen puolta yötä keskiviikkona pääsimme perille moninaisten mutkien kautta mitä matkan varrelle oli sattunut. Lähes on yötön yö, ehkä pientä hämäränhyssyä on ihan yösydännä.
Neulon nyt juuri tyynynpäällisiä möksän puusohvan pitkulaisiin somistustyynythin. Kyseessä on varmaan ikuisuusprojekti, koska on tarkoitus tehdä 130 cm pitkä ja 90 cm leveä putki neuloen. Ja sitten pyykikoneessa huovuttaa se sopivan kokoiseksi tyynynpäälliseksi. Ja tämä siis kaksi kertaa, tyynyjä on meinaan kaksi.
Ylläolevassa kuvassa työ on alkuvaiheessa, ja edistyy lähinnä automatkoilla ja uskoisin myös edistyvän kesän auringonoton lomassa.
Bloggaus sujuu myös mainiosti auton penkiltä käsin. Tosin juuri senverran kuin akun latinki riittää. Pitkiä stooreja siis ei autossa tehdä, koska virtanen loppuu.
Ruovedellä poikettiin kahden yön vierailulla ystävien mökillä. Ajomatkaa tulee kyllä vähän lisää kun koukataan lännensuuntaan itäosaan pohjoista suunnistattessa. Seurustelun lomassa laskettiin isäntäväelle porukalla laituri tuuliseen Näsijärveen. Siinä hommassa oli jo pieniä kesätuulahduksia ja fiiliksiä.
Ruovedeltä matka jatkui Ouluun, jossa tapasimme mun broidii ja meidän kundii. Istuimme mm. Oulun torilla iltapäiväkahvilla. Ja illansuussa ennen lähtöä kävimme pastalla kundin ja hänen tyttöystävän kanssa. Nuori rakkaus voitti, ja kundi päätti jäädä vielä Ouluun, ja tulla sitten perässä möksälle.
Ennen puolta yötä keskiviikkona pääsimme perille moninaisten mutkien kautta mitä matkan varrelle oli sattunut. Lähes on yötön yö, ehkä pientä hämäränhyssyä on ihan yösydännä.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Harrastuksia, huovutusta ja chilejä jne.
Meinaa vanhat harrastukset jäädä kun uusia pukkaa, aika ei oikein riittää yhtään mihinkään. Tosin joogaa oon tehny hikisesti pari harkkaa kotona ja pienen lenkin tämän kotonaoloviikon aikana.
Saunatyynyjen ompelua harrastin yhden iltapäivän erään rautakauppareissun jälkeen. Tyynyt syntyivät tuunaamalla vanhoja pellavakankaita uuteen uskoon. Molemmat kankaat joita käytin, ovat aikoinaan oman äidin liinoiksi kutomaa pellavakangasta. Saivat nyt uuden elämän saunatekstiiliosastolta.
Juu kotona kun voi toteuttaa kaikki päähänpistot mitä mieleen tulee. Tällä viikolla Kuusamon saunamöksän maalausvalmistelujen ohella aloitin peräti kaksi uutta hoppya, huovuttamisen ja chilinkasvatuksen.
Uuden saunan ovessa on ikkuna, joka kaipaisi jonkinsortin verhon. Niinpä päädyin kokeilemaan josko saisin mieleisen tehtyä huovuttamalla. Homma osoittautui tosi mukaansatempaavaksi ja mielenkiintoiseksi.
Joka huovuksen jälkeen, jos ei oo vielä mieleinen voi tehdä lisää kuvioita ja jatkaa huovtusta kunnes on tyytyväinen. Alla olevan kuvan ikkunaverhon tein kolmella huovutuskerralla.
Nooh, ehkä tämä eka homma antoi tosi paljo oppia seuraavaa vastaavaa työtä varten, joka tulee olemaan saunatuvan ovenikkuna. Siihen puuhaan palaan kun ollaan seuraavan kerran kotosalla.
Toinen uusi kuluneella viikolla alkanut harratus on ny sit chilin kasvatus, hah. Tosin tää harrastus tuli vähän niinku annettuna, kun Tampereen ystävä Sori huomasi taimentaneensa yli oman tarpeen. Joo ja siihen minä sitten kärppänä vastaanottamaan valmiita terhakoita ihania herkuntuottajia. Sain kaupanpäälle vielä seikkaperäiset hoito-ohjeet. Hieno homma. Allaolevassa kuvassa Tampereelta kerrostalon kasvilamppujen alta lämmöstä muuttaneet taimet isompiin ruukkuihin istutettuna uudessa kodossa Vantaalaisella pihalla avoimen taivaan alla. Vähän on mietinnässä vaan sijoittelut, jotta missä ois paras sijoituspaikka.
Ja mietinnässä on myös kuin käy chiliparoille kun ne jätetään oman onnensa nojaan heti kättelyssä kodin muuton jälkeen pariksi viikoksi. Postailen sitten jatkostooria aiheesta myöhemmin.
Juu harrastuksissa piisaa...
Saunatyynyjen ompelua harrastin yhden iltapäivän erään rautakauppareissun jälkeen. Tyynyt syntyivät tuunaamalla vanhoja pellavakankaita uuteen uskoon. Molemmat kankaat joita käytin, ovat aikoinaan oman äidin liinoiksi kutomaa pellavakangasta. Saivat nyt uuden elämän saunatekstiiliosastolta.
Juu kotona kun voi toteuttaa kaikki päähänpistot mitä mieleen tulee. Tällä viikolla Kuusamon saunamöksän maalausvalmistelujen ohella aloitin peräti kaksi uutta hoppya, huovuttamisen ja chilinkasvatuksen.
Uuden saunan ovessa on ikkuna, joka kaipaisi jonkinsortin verhon. Niinpä päädyin kokeilemaan josko saisin mieleisen tehtyä huovuttamalla. Homma osoittautui tosi mukaansatempaavaksi ja mielenkiintoiseksi.
Joka huovuksen jälkeen, jos ei oo vielä mieleinen voi tehdä lisää kuvioita ja jatkaa huovtusta kunnes on tyytyväinen. Alla olevan kuvan ikkunaverhon tein kolmella huovutuskerralla.
Nooh, ehkä tämä eka homma antoi tosi paljo oppia seuraavaa vastaavaa työtä varten, joka tulee olemaan saunatuvan ovenikkuna. Siihen puuhaan palaan kun ollaan seuraavan kerran kotosalla.
Toinen uusi kuluneella viikolla alkanut harratus on ny sit chilin kasvatus, hah. Tosin tää harrastus tuli vähän niinku annettuna, kun Tampereen ystävä Sori huomasi taimentaneensa yli oman tarpeen. Joo ja siihen minä sitten kärppänä vastaanottamaan valmiita terhakoita ihania herkuntuottajia. Sain kaupanpäälle vielä seikkaperäiset hoito-ohjeet. Hieno homma. Allaolevassa kuvassa Tampereelta kerrostalon kasvilamppujen alta lämmöstä muuttaneet taimet isompiin ruukkuihin istutettuna uudessa kodossa Vantaalaisella pihalla avoimen taivaan alla. Vähän on mietinnässä vaan sijoittelut, jotta missä ois paras sijoituspaikka.
Ja mietinnässä on myös kuin käy chiliparoille kun ne jätetään oman onnensa nojaan heti kättelyssä kodin muuton jälkeen pariksi viikoksi. Postailen sitten jatkostooria aiheesta myöhemmin.
Juu harrastuksissa piisaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)