Laavu- ja laiturikauden avaus pääsiäisenä

Sainpas kännistettyä yhden rakkaan kesäharrastukseni. Siis tulilla istuskelu, risun poltto ja mahdollisuuksien mukaan myös ihmisten kanssa seurustelu.

Laavulla on leppoisaa viettää vapaa-aikaa Junganjärvelle tuijotellen.

Pääsiäislauantai oli Hiidenharjussa aivan upea lämmin ja keväinen päivä, joten päätimme paistaa iltapäiväkahveille lettusia kesäkeittiössämme laavulla. Naapurimökillä oli Kuutsan perhekuntaa, joita pyysimme seuraksemme lettukahveille.

Kahvin jälkeen istuskelimme tulilla lepoisassa kevätillassa. Ilmassa oli tosiaan aavistus kesää, vaikka järvi oli lähes täysin jäässä ja pohjoisen puoleiset rinteet vielä aivan lumipeitteiset.

Mieleeni tuli siinä tuleva kesä, johon vuorotteluvapaalaisena joutilaana voisi mahduttaa myös kiireetöntä joutenoloa.

Josko vaikka saatais riippukeinu ripustettua lököttelyä varten. Vaikka oikeesti me Veen kanssa meinataan kyllä puuhata yhtä sun toista hyödyllistä mökkeillessämme.

Vee rakensi laiturille käyntisillan, joten kesä voi alkaa siltäkin osin.

Yllä olevan kuvan nimi on: 'Mies ottaa aurinkoa'.

Hiihtokauden lopetus

Upeat lämpimät pääsiäiskelit saapuivat myös Kuusamoon. Öiset napakat pakkaset ja päivän lämpöiset paisteet kovettivat jäljellä olevat lumikinokset kantaviksi. Uudenlaiset elämykselliset retket jatkuivat hankihiihdon kautta.

Kierreltiin suksilla Junganharjua sekä Vasarakangasta pitkin poikin. Tutustuttiin mm. Porolampeen, Iso Ronkkoon, Pikku Ronkkoon, Isoon Vasaralampeen ja Pikku Vasaralampeen. Kun latuja ei tarvinnu käyttää saimme tehtyä mukavia laajahkoja tutustumisretkiä lähiymäristömme kartoittamiseksi.

Välillä tutkittiin karttaa eksymisen estämiseksi.

Ja taas retki jatkui kauniiden karujen maisemien läpi.

Välillä näytti lumitilanne suksien alla vähän heikommalta. Mutta kyllä Vee suksilla tuli alla kuvassa olevaan Ronkonriutan juurella sijaitsevaan smoothien juomapaikkaan, ja myös suksilla hiihtäen lähti matkaa jatkamaan.

Tarkkailtiin luontoa ja kevään nopeaa edistymistä, lumet suli silmissä ja purot solisi kauniisti.

Veen ja joutilaan hiihtokausi loppui keväällä 2011 viikko ennen vappua. Kilometrejä kertyi yhteensä noin 500 ja kuntokin siinä vähän nousi.

Vesi sekä juoma- että pesusellainen -elämän eliksiiri myös mökillä

Taas on puuhasteltu veden kanssa, kuten aina keväisin. Hieman on enemmän vesihommaa kuin muina vuodenaikoina.

Omasta Hiidenharjun kaivosta saa ihanaa raikasta juomavettä, mutta vain rajoitetun määrän. Eli kesäaikaan juuri ja juuri riittää talousvedeksi. Pesut sekä astioiden, pyykin että ihmisten tehdään järvivedellä joka sekin on lähdeperäistä että puhtaanoloista.

Joutilas katsoo kaivoon.

Pelkkä pohjalla killuva kiiltävä vesikerros tarkoittaa, että kauppa reissuille Kuusamoon on kerättävä irtoavat vesiastiat juomaveden tuontia varten.

Ystävämme ja mökkinaapurimme Sypi auliisti antaa vettä astiat täyteen ja tarjoo päiväkahvit vielä hyväksi lisäksi.

Aluksi saimme saunavedet kairanreiästä pumpaten, mutta kevään edetessä laituri tulla pullahti lumien ja jäiden keskeltä näkyville.

Aivan selvää ei kyllä ole onko sangon täyttö sen helpompaa, kun tuo kahlausmatka on tulvan edetessä päiväpäivältä hankalampi. On jännää ryyppääkö saapas vettä vai ei siinä laiturille taiteillessa. Toistaiseksi on selvitty ilman ylimääräistä kastetta, mutta joka päivä on uusi tilanne.

Ja laiturin käyntisiltoja ei vielä kandee asentaa tulevan tulvan ja jäiden lähdön takia.

Puuhailuja kotosalla ja pihapiirissä

Kaikki aika ei tosiaan ole hiihtämisessä kumminkaan tärvääntynyt. Vaan onpas jotain pientä muutakin puuhasteltu.

Mm. rantasaunan varsinaiseen käyttöönottoon valmistaudutaan huolella.

Joulukuussa lopputarkastettu uudisrakennus odottelee tuossa kotirannassa säiden lämpiämistä ja sen myötä loppusilausta puuosien suojaamisesta.

Tämän vuotisen huhtikuun lämpötilat ovat kuitenkin riittävät ja sain saunatilan lauteiden ja lattian parafiiniöljykäsittelyn kuitenkin tehtyä alta pois.

Vähän on jännää kuin parafiiniöljy toimii lattiassa, mutta jotain suojaa on yritettävä että saunatilan kaunis lautalattia pysyy siedettävässä kunnossa myös käytössä.

Tässä pistellään suojaavaa viimeistelykerrosta saunalauteille.

Saunasta puuttuu enää kiuaskivet ja kylmän veden pönttö sekä saunojat.

Siispä siirrymme järven sulamisen jälkeen vallan rantasaunaan kylpemään. Aah, nautinnollinen ajatus. Etenkin koska nykyisellään mökin saunasta on noin 70 metrii rantsuun.

Toukokuussa tänne palattuamme lotraamme Veen kaa sitten suojakerrokset ulkoseiniin ja vuorilautoihin. Siinä sitä meille hommaa piisaa.

Vee aloittelee allaolevassa kuvassa avainkaapintekoa. Ensin piti tulla peili keloreunuksilla, mutta sitten taas ideoitiin yhdessä ja olikin peilin sisuksiin tulossa avainkaappi.

Terassin pöydästä on tullut väliaikainen vertas, joka kyllä tästä allekirjoittaneen yhdestä lempipaikasta lähtee kun kelit lämpenee. Veen peilin tekele ja joutilaan kunnostuksen alla oleva pikkuinen arkku tässä köllöttelee työkalujen keskellä.

Kuvaan myöhemmin valmiit askareet ja pistän niitä kuvia postausteni keskelle.

Tuvassakin on korjailtu yhtä ja toista puhdehommina.

Tuossakin ylläolevan kuvan seinävaatteen repsottavan alapaltteen korjaamisessa sain aikaseksi yhden pienen silmään usein sattuneen harmistuksen aiheen. Useita pieniä rästihommia on korjaantunut tässä joutenolon ohessa. Mikä on tosi kivaa boonusta tälle joutenolon aloitussessiolle ja hiihtolomalle.

Mietteitä illansuussa Hiidenharjussa

Yllättävän pitkään on kestänyt joutilaaksi vaihtaminen normi työelämästä alkaa olla lopuillaan, elikkäs työelämän asiat ei juurikaan päätä vaivaa ja vuorotteluvapaa on voi alkaa täysipainoisesti.

Oman kelaamisensa on vaatinut ja erilliset muistiinpanot olen myös tehnyt viime kuukausien kummallisuuksista joita kohdallani on tapahtunut työelämässä.

Kirjoittelin asioita auki erilliseen dokumenttiin lähinnä itselleni selvitelläkseni päätäni ja myös siksi että tarvittaessa myöhemmin voin palautella mieleeni ainakin noin viimeisen puolen vuoden tapahtumia töissä ennen vuorotteluvapaalle jäämistä. Noiden viime aikojen työn tapahtumien postaukseen ei ollut sen enempää tarvetta.

Mutta vasta tuon itselleni uloskirjoittamisen jälkeen on ollut mahdollista kokea voimaantumisen alku kohdallani.

Kirjoittamisen voima on aivan ihmeellinen, koska negatiivisetkin asiat ikäänkuin jäsentyvät omassa mielessä sitä kautta. Ja usein koen myös, että asiat selkiytyvät ja jopa ymmärryskin kirjoittamalla kasvaa.

Ennkakkoeläkevuosi alkakoon.

Sittenkin hankikanto

Lumet sulaa silmissä, ja melkein luulin viime viikon puolen välin paikkeilla että hiihtokausi oli tässä. Kelit oli tuhnuiset ja pilvet roikkui matalalla.

Eräänä aamuna sitten satuimma heräämään Veen kanssa jo ennen kello kahdeksaa, ja edellisenä yönä olikin lämpötila sattunut käväsemään pakkasen puolella. Ja kuinkas siinä sitten taas olikaan käynyt? Meidän mökkijärven Jungan jäälle olikin muodostunut kunnollinen hankikanto.


Vaikka aurinko ei näyttäytynytkään me mentiin järvelle viilettämään tuulen lailla. Että kulkee mukavasti, kun pikkasen tönäsee potkulla tai sauvoilla niin jopas suksi kiitää.

Loppuviikkoa kohti parani, koska saimme vielä muutaman pakkasyön ja pari auringoista päivää. Vedimme Junganjärveä pitkin Ukonlahteen Teen ja Veen kanssa nauttimaan pientä välipalaa keralla kevätauringon.

Hikiset hiihtokaverit Tee ja Vee tauolla.

Ukonlahden pohjukassa auringon kilossa Tee ja joutilas.

Ja Vee samalla tauolla:

Palatessa toiset hiihtelivät pertsaa suorinta tietä mökille, mutta minä pyörin ympäriinsä kaikki lahdukat läpi luistellen puolittain hurmiossa.

Kyllä näitä kelejä onkin ehditty odottaa. Mukavaa.

Sateisen päivän ruokakauppareissu ja sisustaminen jatkuu Hiidenharjussa

Aamu valkeni sateisena, mutta meidän olikin pakko lähteä Kuusamoon suuripiirtein sadalle asialle. Sitäpaitsi kroppa kyllä olikin kyllä lepopäivän tarpeessa.

Kun meidät täältä Hiidenharjusta pakon edessä saadaan ihmisten ilmoille se asiontireissu menee jotenkin näin: pesula-leipomo-alko-rautakauppa-lounas-ruokakauppa-kahvit paikallisen ystävän luona-postin haku ja takas Hiidenharjuun vasta viiden jälkeen. Hurja reissu, joka kerta.

Nooh, ilta oli kyllä pelastettu kun pistin pienen tulen takkaan ja laseihin hyvää punkkua.

Oli aikaa vihdoinkin kuvailla kameralla tällä mökkireissulla tuotuja sisutusuutuksia.

Paikkansa ovat löytäneet mm. kivat kynttilälampetit, jotka joulukuisen Hämevaaraystävysten pikkujouluillan ohessa hurmaavassa Riipilän sisutuskaupan yölliseen vierailun aikana sain jopa ostettua minulle tyyppilliseen tapaan hankalasti aikaansaadun ostopäätöksen jälkeen . Minua nääs vaivaa hillitön heräteostosten pelko, et jos se on turhaa ja jää vaikka käyttämättömäksi. Vaikka kuinka mielessäni nään et sopii ja on mieleinen. Ja niinhän siinä sitten kävi et kyseiset lampetit loistaa meidän möksällä just mielikuvien mukaisesti keloseinää valaisemassa.

Sisustuksellinen lisäys ovat tällä kertaa myös lampaantaljat joita on nyt jo ehkä kahdeksan täällä ja pari jäi vielä kotiin seuraavalla kerralla tuotavaksi. Musta näyttää ja tuntuu siltä että niitä ei voi olla meillä täällä liikaa. Suloisen lämmittäviä ja jotenkin pehmentävät tätä meidän karuhkoa mutta mielestämme kodikasta möksäämme.

Saapas nähdä missä lampaankarvojen ylivuoto nähdään. Niinkin voi käydä kun näin paljon tykkään. Tosin rantasaunan tupaan mahtuu vielä toinen mokoma, jahka sitä pääsen sisustelemaan.

Hiihtopäiviä Hiidenharjussa ja Rukalla

Kehnot on kelit, mutta kun kerta monot on saatu taas kuivaksi taas on menty pari päivää kunnon lenkkiä. Elikkäs eilen paineltiin Rukalle metsästämään paremmin hoidettuja latuja ja meille uusia reittejä.

Löytyihän sieltä sellainen vajaa kahdenkymmenen kilsan Kuontivaaraan reitti pehmeän sohjoista latua. Menin sen luisteluhiihtoo, ja loppumatkasta olin aivan poikki sekä reidet että peffa aivan jumissa. Eikä siis yhtään huvittanu kun Vee yritti juksuttaa et ollaan eksytty pari kilsaa ennen parkkista, ja toisaalta kyllä vähän uskoin kun opasteista puuttui loppumatkasta meidän kohde jossa auto oli. Mutta perille kumminkin pääsin.

Palkitsimme itsemme Rukalla pizzalla ennen Hiidenharjuun paluuta.

Seuraavana päivänä eli tänään olikin taas mukava hiihtää möksämaisemissa tuttu ja turvallinen Pulkkajärven lenkki. Jälleen tosin luistelin sohjoisella luistelu-uralla ja lopputuloksena joutilas oli jälleen ihan puhki ja poikki.

Välillä vähän piti ottaa kunnon tuntumaa isänmaahan eli kaatua tupsahdin oikein kunnolla kuten allaolevasta kuvasta näkyykin.

Monojen kuivatus kausi eli siis joutenoloa?

Viime viikon sadan sohjoissa kelissä hiihdetyn lumisen hiihtokilometrin jälkeen olivatkin mm. monot sitten sisältä tosi märät ja silloin päätin että mun ei oo pakko hiihtää varpaat märkinä vettälitsuvina.

Mukavan eka monon kuivatuspäivän saimmekin, kun heitimme Veen broidin Ärrän lentokentälle. Samalla hoitelimme kaikki kaupunkiasiamme. Päiväkahvit vielä joimme Kuusamossa asustelevan mökkinaapurimme ja hyvän ystävämme luona. Ja niipä oli pitkä kaupunkipäivä takana ja illansuussa tosi kiire jo kotimökille.

Toka monon kuivatuspäivä olikin sitten perinteinen lauantain siivouspäivä. Harrastinpa aivan ihanaa slow life siivousta. Imuria ei ole eikä lähiaikoina olla hankkimassa. Eli kannoin pihalle kaikki tekstiiliä muistuttavan irtoavan tavaran tuulettumaan ja hakkasin mattopiiskalla. Tuvan sisällä lakaisin lattiat ja sitten tolu-vedellä pesin kaiken mahdollisen. Raikasta syntyy ja mökin tunnelma muuttuu kovin ilmavaksi ja kodikkaaksi. Jopas oli mukavaa sekä siivotessa että jälkikäteen.

Kolmas monon kuivatuspäivä ja eikä mun hiihtomonot vieläkään täysin kuivat, ja kun olin päättänyt edellisellä hiihtokerralla et märillä en monoilla hiihdä. Joten pienen hetken aamulla oltiin niinkö ei oltaisi menossa minnekään. Mutta jopa keksittin että lähdetäänpäs postin hakuun metsäsuksilla reittiä Junganjärvi- Singerjärvi - Oivankijärvi ja kosolti metsäosuuksia. Tyypillistä meille Veen kanssa. Ei niinkö meinata tehdä mitään mutta sitten jompikumpi keksii jotain ylettömän raskasta hupia ja niin taas mennään eikä meinata. Loppupeleissä aina käy niin et se meidän joutenolo vaihtuu ihan hikeen ja hengästykseen. Taas saatiin liikumisen fiilarit aikaseksi kun pehmeessä lumessa metsässä ja järven jäänpäällä olevassa sohjossa tarvottiin. Sittenpähän ei tarvinnu taas muuta kuin runsaasti ruokaa ja saunan lämmityksen jälkeen peseytymisen raikkaalla järvivedellä.

Hiihtoviikon satoa (torstaista torstaihin)

Hiihtämisen alkuun päästiin lopulta hurjan vaihtelevissa keleissä. Parin ekalenkin ihanan talvikelin ja huiman hyvän luiston, auringon paisteen jälkeen tuli ikäviä vesisateisia päiviä harmiksemme. Mutta hiidimmä kuitenkin Veen kanssa torstaista torstaihin 105 kilsaa ja Veen broidi Ärrä vetäsi kanssamme sunnuntaista torstaihin välillä 70 kilsaa. Kilometrimäärät ovat ylläri meille itsellemme näin jälkikäteen ajatellen kun talvi ei ole ollut enää parhaimillaan.

Kuusamon luonnossa sielu lepää ja keho saa treeniä, tosin kylläkin silleen että ruokahalut on aivan hirmuiset. Muutaman kilsan välein pistellään pikkupaloja tai juotavaa napaan ihan seisaltaan ladun varrella. Kahvit ovat jääneet tällä kertaa useimiten ottamatta mukaan reppuun, koska olemme törmänneet latujen varsilla olevien laavujen siivottomuuteen itseasiassa jo viime vuonna. Siitä meni maku tälläerää laavutulilla istuskeluun. Vee tosin soitti ulkoilureiteistä vastaavalle valituspuhelun ja ensi viikolla tutkimme oliko palautteella vaikutusta.



Hiihtäessä mennään mm. välillä peffa maata viistäen ja muutenkin habitus lumeen häviten kun laskut ovat hyvällä kelillä niin kovavauhtisia, että vauhti karkailee toisinaan ihan lapasesta.

Esimerkiksi näin:

Sauvat vaan välillä menee poikki mutta miehet ja naiset on toistaiseksi pysyneet ihan ehjinä ja kokonaisena kondiksessa. Elikkä pienellä säikähdyksellä ja naurulla on selvitty. Mutta myös on varomaan opittu, ainakin kaikkia uusia isoja laskuja ja niitähän täällä riittää.




Tässä taas ollaan vaihteeksi pysytyssä ja varsin hyvävoimaisena alkumatkasta 26 kilsan hiihtolenkillä.

Juu ja kovasti tässä Ärrän kaa karttaa tutkittiin, että josko vetästäs samalla koko Susi-Kallen lenkki (40 kilsaa) ihan Rukalle asti, mutta päätimme kuitenkin jättää vielä toiseen kertaan, ja ottaa tämä lenkin ihan harjoituksen kannalta eli alle kolmella kymmenellä kilsalla selvittiin.

Aika rennon näköstä sakkii, veljekset (Vee ja Ärrä) nojailevat tässä pienellä breikillä latuopasteeseen.

Loppumatkasta kukaan ei jaksanut dokumentoida reissua valokuvaamalla, koska Lapin luonto oli taas kerran näyttänyt oman arvaamattomuutensa. Keli oli vaihtunut aamupäivän lentokelistä sohjoiseksi töhnäksi. Eli viimeiset viisi kilsaa olikin yhtä tuskaa ja ahdistusta. Hartiavoimin kiskottiin itsemme kumminkin takaisin kämpille syömään, saunomaan ja rentoutumaan. Palkinto on aina se sama ihana rentoutunut hyvä olotila pitkän lenkin jälkeen.

Joutilaan viikko mökillä, tekemiset, mm. sisustaminen

Joutilas asettui Kuusamon mökin sielun maisemaan tarkoituksenaan vaan olla ja levätä pienten hiihtolenkkien ryydittämänä.

Nooh, ekaksi pakattiin, matkustettiin ja purettiin matkakamat jne.

Juu ja kun perille päästiin lämmitettiin ja lämmitettiin kunnes saatiin hyvä ja lämpöinen tunnelma mökin sisälle. Seuraavana päivänä sitten lapioitiin ja siivottiin ja kannettiin vettä ja puita jne.

Ja sokerina pohjalla taas pääsin vaihteeksi sisustamaan pikku mökköstäme sisältä.

Sitten pääsin kokeilemaan vihdoikin uuden liinan ja uusien lampaantaljojen sijoittelua. Olen huomannut että, niin paljon kun taljoja tänne ikinä vaan kannan, kaikki löytävät varmasti paikkansa. Ruokapöytä sai soman villaliinan, ja kuin nappisilmään sopivat penkin lämmittimiksi mustat taljat kuten kuvasta näkyy.

Muut tällä kertaa tuodut karvat ja muut sisustustuskamat löysivät helposti paikkansa. Liitän kuvia myöhemmin muista uutuksista jahka niitä olen saanut otettua.

Sunnuntai ja vesisade, iik

Muutama hyvä hiihtopäivä vasta takana ja taivaalta tulee solkenaan vettä, itkettävää ja harmillista. Ny ku just päästiin tänne ja ois mahis nauttia luonnosta suksilla niin kelit sulaa taivaan tuuliin.

Mutta eipä hätiä mitään kyllä täällä riittää puuhaa. Haimme lentokentältä eläkeläisen broidin noin viikoksi hiihteleen Kuusamon laduille. Hiihtelyistä ei ny sit tiiä vaan jää nähtäväksi kuin käy.

Sade oli sulattanut tienpohjan ja hädin tuskin pääsimme kotoa päätielle ja takaisin. Tosin takaisin ajaessa ihmistyöntövoiman avulla, siis yksi ajoi ja kaksi työnsi, ja niinpä auto taas töröttää pihalla odottamassa uusia koitoksia.

Hiihtämisen ensimakua mökkimaisemissa

Jopas sentäs eka lomaviikon loppupuolella pääsin kunnon pertsalenkeille Kuusamossa. Molemmat mökin lähimaastossa sijaitsevat suosikkilenkit ihan huiman hyvässä kunnossa ensimaistajaisten perusteella.

Könkääniemen lenkki Oivangista, yhteensä noin viisitoista kilsaa, sujui kuin valssi. Kerrankin sattui myös kuukkeli 'lapin onnen lintu' reitin varrelle. Olen välillä ihmetellyt, että miksi niitä näkyy enimmäkseen vain mökkipihalla, ja niin vähän tuolla saloilla liikkuessa. Tää nimenomainen yksilö vaan lenteli hetken mukanamme, mutta katosi sitten omille teilleen.

Kuukkeli on tavattoman persoonallinen lintumaailman edustaja omassa seurallisuudessaan ja tavoissaan. Erittäin kesyjä ja ihmistä pelkäämättömiä otuksia, jotka varmaan oppis helposti napsimaan herkkuja vaikka kädestä jos yhtään yrittäs opettaa. Mökin pihapiirisä ne ovat aina kovin tietoisia meidän puuhista, vaikka välillä niitä ei näy ei kuulu. Mutta annappas olla jos viet kuukkelin ruokintalaudalle herkkupalan, ja jopas alkaa suhina käydä kun eväs kannetaan varastoihin vuodenajasta riippuen joko pesään tai varastoidaan tulevia tarpeita varten.