Monojen kuivatus kausi eli siis joutenoloa?

Viime viikon sadan sohjoissa kelissä hiihdetyn lumisen hiihtokilometrin jälkeen olivatkin mm. monot sitten sisältä tosi märät ja silloin päätin että mun ei oo pakko hiihtää varpaat märkinä vettälitsuvina.

Mukavan eka monon kuivatuspäivän saimmekin, kun heitimme Veen broidin Ärrän lentokentälle. Samalla hoitelimme kaikki kaupunkiasiamme. Päiväkahvit vielä joimme Kuusamossa asustelevan mökkinaapurimme ja hyvän ystävämme luona. Ja niipä oli pitkä kaupunkipäivä takana ja illansuussa tosi kiire jo kotimökille.

Toka monon kuivatuspäivä olikin sitten perinteinen lauantain siivouspäivä. Harrastinpa aivan ihanaa slow life siivousta. Imuria ei ole eikä lähiaikoina olla hankkimassa. Eli kannoin pihalle kaikki tekstiiliä muistuttavan irtoavan tavaran tuulettumaan ja hakkasin mattopiiskalla. Tuvan sisällä lakaisin lattiat ja sitten tolu-vedellä pesin kaiken mahdollisen. Raikasta syntyy ja mökin tunnelma muuttuu kovin ilmavaksi ja kodikkaaksi. Jopas oli mukavaa sekä siivotessa että jälkikäteen.

Kolmas monon kuivatuspäivä ja eikä mun hiihtomonot vieläkään täysin kuivat, ja kun olin päättänyt edellisellä hiihtokerralla et märillä en monoilla hiihdä. Joten pienen hetken aamulla oltiin niinkö ei oltaisi menossa minnekään. Mutta jopa keksittin että lähdetäänpäs postin hakuun metsäsuksilla reittiä Junganjärvi- Singerjärvi - Oivankijärvi ja kosolti metsäosuuksia. Tyypillistä meille Veen kanssa. Ei niinkö meinata tehdä mitään mutta sitten jompikumpi keksii jotain ylettömän raskasta hupia ja niin taas mennään eikä meinata. Loppupeleissä aina käy niin et se meidän joutenolo vaihtuu ihan hikeen ja hengästykseen. Taas saatiin liikumisen fiilarit aikaseksi kun pehmeessä lumessa metsässä ja järven jäänpäällä olevassa sohjossa tarvottiin. Sittenpähän ei tarvinnu taas muuta kuin runsaasti ruokaa ja saunan lämmityksen jälkeen peseytymisen raikkaalla järvivedellä.