Vuorotteluvapaa on nyt loppu ja blogi päättyy

Muutama päivä on jo ollut lomaa, ja töihin paluu lähenee.

On todella upea vuosi takana. Aloitin joutilaan elämäni reilu vuosi sitten toista kuukautta pitkällä hiihtolomalla mökkimaisemissa Kuusamossa. Ympyrä on nyt sulkeutunut, koska joutilaan elämä on päättymässä vastaavasti superpitkän yli kuukauden kestävän hiihtelyn merkeissä.

Hiihdellessä sitä ehtii ajatella yhtä ja toista.  Voi vaikkapa pohtia suksen pohjista latuun pyyhkiytyvän suksivoiteen  luontovaikutusta tai muuta yhtä hyödyllistä, hah.  Jokatapauksessa oli niin tai näin minulle yksi rakkaimmista liikuntamuodoista on juuri lumisen metsän hiljaisuudessa hiihtely, ja luonnosta nauttiminen. Mitään suorituspaineita ei siihen liity, vaan suunnaton rauha ja onnen tunteet. Yksi merkittävä meditatiivista kokemusta lähentelevä ajanviettotapa, joista kerään voimaa ja ns. 'lataan akkuni'.

Mökillä oleilussa toteutuu myös mitä suurimmassa määrin 'slow life', tai ainakin pyrkimys lepoistaa elämää.  Tämä kaikki on myös erittäin voimaannuttavaa ja antoisaa minulle.

Kulunut vuorotteluvuosi onkin tullut käytettyä mahdollisimman tarkkaan poissa kotoa enimmäkseen mökkeillen, koska siihen on ollut nyt ainoalaatuinen mahdollisuus.

Iloineen ja suruineen täyttä ihanaa elämää ilman suorituksen tuntua on tämä ajanjakso ollut.

a

Uusia tulevia vapaaelämän ajanjaksoja odotellessa ja kuluneesta vuodesta suurta kiittollisuutta tuntien päätän postaukset tässä muodossa nyt.

Blogi päättyy tähän!!!

Naapuriapua ja muuta kevät hommaa möksällä

Hiihtelyn lomassa ehdittiin välillä kipaista naapurin naisen möksän katolta pudottamassa lumet pois. Minäkin uskaltauduin kipuamaan lapion kanssa katolle, kun kyseinen mökki on aika matala ja siinä on loivapiirteinen kattoprofiili. Homma oli tosi hikistä ja aika rankaa, mutta kun ei yhtään pelottanut oli tosi kivaa tehdä oikeeta ruumiillista työtä.

Samainen naapurin nainen asustelee Kuusamon keskustassa ja hän on aika iäkäs mamma. Hän sitten pyysi meitä avustamaan häntä elämänsä eka läppärihankinnassa. No meiltähän se käy. Autoimme häntä ostoksessa, ja Vee vielä koulutti alkuun hänet nettisurffailuun, pasianssin peluuseen sekä antoi vielä alkeiskurssin skype-puheluiden saloihin.Palkaksi mökkinaapurinainen valmisti ja tarjosi meille todella herkullisen ja maistuvan porokäristyslounaan.
Sellainen mukava ja tarpeellinen kevääseen kuuluva mökkihomma on tarkisella ohimennessään linnunpönttöjen kuntoa ja siisteystilannetta. Vee oli löytänyt kesällä jossain vaiheessa vesilintujen pesinnän päättyttyä ison linnunpöntön ilman kattoa, ja tuonut silloin risan pöntön möksälle korjattavaksi. Pönttö sai uuden katon ja puhdistuksen pihapiirissä ja nyt olikin uuden sijainnin etsinnän aika ja pesä sai uuden paikan hyvissä ajoin ennen ensi kesän/kevään pesinnän alkamista
Vee ripustaa korjaamansa pöntön Jungan järvelle silleen mukavasti, että jos siellä pesitään niin meidän saunan ikkunasta kyllä sitten näkyy hauskasti. Juu, sitä odotellessa paitsi ensi keväänä tuleva vesilintujen pesintä kyllä jää Joutilaalta kokonaan näkemättä.

Hiihdon riemuja

Vieraiden virta tyrehtyi hieman maalis- huhtikuun vaihteessa, ja silloin aloitimme Veen kanssa keväästä nauttimisen hiihdon merkeissä oikein todenteolla. Luontoäiti oli suosiollinen, ja lahjoitti meille monia kauniita aurinkoisia päiviä.

Pitkästa aikaa oli Aurinkolatu Kuusamo -järvellä jossainmäärin hiihdettävässä kunnossa. Kiersimme koko hieman vajaan kolmekymmenen kilsan lenkin, vaikka latua ei ollutkaan koneellisesti ajettu eikä se kyllä ihan huippukunnossa sitten ollut.  Päivä oli mitä aurinkoisin ja kaunein, usein kyllä kevättalveen tyypillisesti osuva. Meidän mielestä ihan kaikki oli kohdillaan tuolla retkellä, kuten  fiilikset, kelit, sää ja reitin pituus jne. 

Möksän lähellä käytiin usein metsäretkellä pehmeän lumen suksilla. Ladut tehdään itse ja mennään minne mieli tekee. Ja se vasta onkin mielenkiintoista ja rentouttavaa, koska luontoa on tosi mukava tarkastella ja havainnoida rauhallisella hiihtolenkillä ilman mitään sen kummenpia suorituspaineita, senkun vaan nautiskelee  luontoa tutkaillen.  Välillä teeret  pelmahtelee lentoon läheltä ja on muuta mukavaa ja kiintoisaa nähtävää. Valon määrä tähän aikaan vuodesta on aivan uskomatonta ja upeeta näillä korkeuksilla jossa möksämme sijaitsee. Alla kuvassa Vee nauttii keväisestä metsäretkestä suunnattoman valomäärään ja auringonpaisteen keskellä.

Ja seuraavassa kuvassa vastaavalla retkellä Joutilas keskellä kaunista Vasarakankaan luontoelokuvaa jossain möksän                       

läheisen Hiisiperänlammen rantamaisemissa. Ihanaa mennä metsäsuksilla sinne mihin tahtoo, koska koneella tehdyillä laduilla mennään sinne mihin latu johtaa. Metsässä asuu vapaus, heh.                                                                                                                           

Jos tälläisessä miljöössä ei sielu ja ruumis lepää ja voimaannu, niin ei sitten kyllä missään. Tämä on aivan ykkösmahtavaa. Onneksi on osattu myös nauttia näistä mahdollisuuksista.

Tänä keväänä toteutimme myös pitkään vireillä olleen Riisitunturi retken. Itseasiassa olimme siellä parilla retkellä. Tunturissa                     yksinkertaisesti tuntuu, että taivas on lähellä, ja maailma lähes ääretön. Hiljaisuus on myös upeaa, ainiin ja tuulen ujellus                            tuulisena päivänä luo myös mielenkiintoista tunnelmaa.Kaikkea tätä on saatu parilla keväisellä retkellä.                                                        

Ylläolevassa kuvassa Joutilas nautiskelee tunturimaisemasta normisuksilla. Eli tuolla retkellä olimme pakotettuja menemään ajettuja latuja pitkin. Mutta oli aivan mahtava pääsiäisen hiihtoretki. Myös keksimme tuolloin, että tulemme syvän lumen suksilla seuraavalla kerralla samoilemaan pitkin tunturin lakea. Ja näin myös tehtiin, kuten alla kuvasta näkyy.

Metsäsuksilla kipusimme tunturin laelle, ja koimme ihania mäenlaskufiilareita lasketellessamme pehmeitä koskemattomia rinteitä alaspäin. Päätimme, että tämä ei jääne meidän viimeiseksi Riisitunturiretkeksi.

Likka kurssitti lumilajit läpi portugalin pojalle

Lyhyen neljän vuorokauden lomalla Kuusamossa kävi aika vähäiin kun nuorten piti käydä läpi alkeista alkaen niin monta talvilajia. Osittain likka halusi tietenkin itse hiihtää, lasketella ja jopa pilkkiä pitkästä aikaa, mutta olihan toinen näkökulma myös tälläkertaa esitellä kundilleen kaikki nämä erittäin virkistävät ja rentouttavat talvilsen lumiloman puuhat Suomessa.

Aloituslajina oli olosuhteiden pakosta murtomaahiihto mökin ympäristön todella pehmeessä syvässä lumessa, ja välineenä metsäsukset. Ei ihan helppo laji edes hiihtoa hanskaavalle, mutta hyvinhän se vävyn tekeleeltä sujui. Hyvää kuvaa tosin ei tilanteesta saanu napattua, kun oli niin monta jännitettävää muuttujaa samaan aikaan. Nimittäin rinteessä puiden keskellä pehmoissa lumessa ensikertalaisena pujoteleva ekakertalainen jänskättää kaikkia seurassa olevia niin paljon, että valokuvaus jää kyllä ihan sivurooliin.

Seuraava laji laskettelu osoittautui melkeinpä helpommaksi, mutta kyllä aloittelija siinäkin väsähti. Pienen teoria opetuksen jälkeen likka raahasi kaverinsa tunturiin, ja kolmen tunnin lipun he siellä menivät pitkin ja poikin mäkiä.

Alla kuvassa nuoripari poseraa ennen varisinaista mäenlaskukoitosta.

Alla kuvassa pienen pieni hiihtokoulu alkajaisiksi. Eli Vee selittää vähän aurakäännöksen teoriaa. Likka seuraa kärsimättömänä vierestä.

Pienen teoriaosuuden jälkeen likka vei rakkaansa hissillä tunturiin, ja alla olevassa kuvassa lienee käynnissä aurakäännöksen opettelu likan malliin.

 Ilmeisesti hauskaa oli ja he nauttivat  rinteen riemuista, ainakin meidän likka kun pitkästä aikaa pääsi lajin pariin.  Ainakin olivat nauravia ja väsyneitä kun taas iltapäivällä tavattiin. Olimme Veen kanssa kiertäneet Rukan ympärysladun sillä välin, tosin vaihteeksi taas eksyimme ja saimme pari ylimääräistä kilometriä aikaseksi. Joten olimme kaikki nälkäisiä ihanan ulklilupäivän jälkeen, ja niinpä menimme vielä pizzalle Rukalla ennen kuin  lähdimme kohti kotimöksää.


Mökin läheisillä koneella tehdyillä kunnon ladulla vetäisimme seuraavana päivänä neljään pekkaan mukavan sunnuntailenkin, jolle kertyi peräti kahdeksan kilometriä matkaa. Likka olisi jatkanut vaikka kuinka pitkälle, ajatuksena kai et 'kaksikymppinen jaksaa enemmän kuin viisikymppinen'. Mutta mamman piti laittaa vähän jarruu, kun ymmärsi et elämänsä eka hiihtolenkkillä vieraamme voi väsähtää.

Lumilomapäivien huipennukseksi viimeisienä iltapäivänä likka vei kundinsa vähän pilkille Jungan järven jäälle.  Kalaa eivät tosin saaneet, mutta taatusti erikoisen elämyksen, ja sisukkaasti he pilkkivät pitkän aikaa. Nähtävästi juuri sen verran nyki, että mielenkiinto pysyi molemmilla yllä. Alla olevasta pilkkikuvasta ei kyllä osaisi arvata mitä siinä puuhataan, jos ei oikeasti tiedä.

Seuraavana päivänä he sitten palasivat Oulun kautta kotiin Hesaan monta kokemusta rikkaampana. Eiköhän sitä taas seurustelua jatketa kesän tullen näissä merkeissä myös heidän kanssa, vaikka matka onkin pitkä.

Äijien hiihtovaellus

Vee ja Ärrä halusivat saada vähän haastetta tekemällä pidemmän laturetken Oivangista Rukalle Susi-Kallen reittiä pitkin. Lupasin olla heitä vastassa Kuontivaaran laavulla auton kanssa, jotta hiihtäjät saavat kyydin halutessaan kotiin noin kolmenkymenen  kilsan jälkeen.
Pienen etsinnän jälkeen parkeerasin auton kyseisen laavun lähistöllä olevan viehkon kahvituvan viereen, ostin kupposen kahvia ja katsoin että noin puolen tunnin sisällä laturetkeläiset saapuvat tapaamispaikalle. Mutta tulikin soitto, että herrat on eksyneet huonojen latumerkintöjen takia, eivätkä ainakaan ole lähellä sovittua tapaamispaikka. Mutta eivät kyllä osaneet sanoa mistä heidät löytää. Vaan onneksi nykytekniikka auttaa. Heti kun he saivat itselleen osoitteen, pystyin 'tompan' avulla navigoimaan heidän luokse pelastavana enkelinä, heh. Veeltä oli hymy hyytynyt, mutta Ärrältä hymyä vielä löytyi.

Vieraiden virtaa

Mukavaa vaihtelua saatiin lomamme alun parin viikon ajan kun läheiset ihmiset kävivät hiihtelemässä kanssamme yksi toisensa perään. Kundi Oulusta tuli tyttöineen heti jo seuraavana päivänä, kun olimme rantautuneet möksälle, viikonlopuksi. Tosi kiva kun nuoret saavat saunatuvasta oman pesän myös talvella, kamiinaan vaan tuli pariksi tunniksi ja lämpötila tavottelee jo kohta kolmeakymmnetä. Laskettelupäivä Rukalla oli  heidän hupiansa tällä kertaa.

Alla kuvassa ikäänkuin vahdinvaihto meneillään sunnuntaisena päivänä, kun Ärrä oli lentänyt Kuusamoon ja nuoriso oli lähdössä kotiinsa leppoisan viikolopun päätteeksi.

Seuraava vahdinvaihto olikin sitten loppuviikosta kun Ärrä oli lennähti kotio etelään ja likka pääkaupunkiseudulta poikaystävänsä kanssa pyrähti luoksemme nauttimaan Suomen talvesta pitkästä aikaa.

Saapumisiltana nuoret löhöilemässä tuvan sohvalla.

Tässä vaiheessa on vasta  otettu tuntumaa syvän lumen suksilla hiihtelyyn pehmeä lumisella järvenjäällä. Eikä se niin huonosti menny  ollenkaan. Mutta varsianiset haasteet olivat vielä edessä.

Liki neljän vuorokauden mökkimatka

Ihan ennätysaika menikin matkaan kotoa mökille kun jäimme Ouluun nuorten, kundin ja tyttöystävän, luokse kahdeksi yöksi. Oli kaikenlaista hommaa heidän apuna meillekin tarjolla.

Porukalla siis kasattiin meidän vanha kierrätyssänky nuorenparin makkariin. Valehtelematta kaikkia neljää tarvittiin sänkyä rakentaessa, mm. välillä pitelemään suht raskaita metallisia osia. Vee muisteli joskus rakentaneensa samaa petiä noin neljä tuntia. Tällä kertaa sänky valmistui alle kahdessa tunnissa. Mutta olihan meitä neljä siinä puuhassa mukana.

Yhden päivän käytimme Oulussa meidän nuorten auttamiseen ja tyhjentelimme yhden varaston. Vuokrasimme peräkärryn Veen kanssa ja veimme kärrillisen tavaraa kaatikselle. 

Vielä ennen perille möksälle pääsyä mökkeilimme Siurua -jokivarressa nuoruuden ystävien luona yhden yön seudun. Rentouduimme moottorikelkkailemalla kairaan nuotiolle päiväkahville. Olipas hauskaa vaihtelua meille, kerrankin jotain aivan extemporee jutskaa.

Ensin Vee otti tuntumaa pitkästä aikaa kelkkailuun pihapiirissä tutustumalla emännän kelkan vaiheiston käyttöön eteen ja taakse.  Elikkäs pakki olikin aivan uutta kun edellinen ajokerta yli kymmenen vuotta sitten oli ollu niin alkeellisella kelkalla et sellainen puuttu kokonaan.

Ja sitten pienen tekniikkaan tutustelun jälkeen vaan suoraan kairaan kahvittelmaan kahdella kelkalla koko sortin sakki.

Seurustelua jatkettiin myöhään yöhön mukavan isäntäparin kanssa.

Alla kuvassa isäntäväki pirteenä yömyöhään viehättävässä kesäkeittiössään Siurua-joen rannalla. Meistä Veen kanssa ei kyllä oiskaan saanu näin hyvää kuvaa, paitsi onkohan se niin että kun on hyvät mallit niin kuvat onnistuu aina....

 

Omalle mökille pääsimme lopulta noin pari vuorokautta oletusaikataulua myöhemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt sitten ollaan yhtäjaksoisesti kakkoskodissa Hiidenharjussa muutama viikko kevätlomalla.

Lounaalla likan kanssa

Taas kerran sain huomata, että on tavattoman mukavaa tavata omia lapsia nyt kun he ovat aikuisia ja omillaan.

Niinpä nautin taas kerran kovasti kun kävimme, Vee ja minä, likan luona kylässää. Ja sitten hänen kotikadun nepalilaisessa ravintolassa lounaalla yhdessä. Oli todella mukava rupatella ja vaihtaa kuulumisia kiireettömästi kolmestaan vaihteeksi valmiiksi tehdyn hyvän ruoan äärellä.

Ruokailun jälkeen Vee kurssitti likkalle vanhan järjestelmäkameransa käyttöä. Likka meinaa paneutua järkkärin saloihin lähitulevaisuudessa.

Leppoisan lounaan jälkeen palasimme kotiin Hämevaaraan tyytyväisenä sielu ja ruumis ravittuna.

Kultuuria ja seuraelämää

Erillaisista kultuurielämyksisitä on nautittu muutaman parin viime viikon ajan ihan urakalla. Mikä on tietenkin hyvä asia, koska muutaman päivän kuluttua lähdemme mökille ja siellä kultuurit on vähissä, paitsi tietenkin ne ihanat kultuuriksi luokiteltavat luontoelämykset.

Ensiksi nautimme Tapiola Sinfoniettan konsertista suunnattomasti Musiikkitalossa. Kyseinen käynti oli myös ensikäynti uudessa konserttitalossa ja kyllä olikin hienoa. Onpas nyt saatu musiikille upea esityspaikka Helsinkiin. Aivan ihanan konstailematonta ja selkeää. 

Seuraavaksi kultuuriksi kävimme Willensaunassa katsomassa Maaninkavaaran teatteriesityksenä. Aiemmin olen lukenut saman tarinan  kirjana, eikä näytelmä hävennyt kirjalle ollenkaan. Käsikirjoitukseen oli saatu uitettua kaikki oleellinen romskusta. Näyttelijävalinnat olivat tosi sattuvat ja molemmat osasivat esittää roolihenkilönsä upeasti ja myös hauskasti surullista tarinaa tilannekomiikalla keventäen. Näytelmän aihe kun on mielestäni tavattoman surullinen kestävyysurheilijan valmennusstoori, jossa suurin pakonomainen intohimo menestyksestä onkin valmentajalla, joka tässä tarinassa on vielä valmennettavan isä.

Vielä kun hyväksi lopuksi kulttuuripläjäykselle piipahdin katsomassa The Artist leffan. Elokuva täytti ihan odotukseni, sehän oli ihan täyttä hyväntuulista viihdettä.

Tämä kaikki yllämainittu kun vielä nautitittiin hyvien ystävien seurassa olenkin valmis siirtymään pohjoiseen viettämään lumien keskelle erakkoelämää ja kevään tulosta nauttimaan. Tosin ekat kaksi viikkoa on jo buukattu täyteen lähisuvun kyläilyä, että niinkun kaksistaan ei  jouduta keväästä koko aikaa nauttimaan. Kivaahan se vaan on.

Kevään kynnyksellä

Aurinko on selvästi herännyt ja kevät alkamassa. Milloinkaan ei  taivas ole niin sininen ja lumi niin säteilevä kuin auringon heijastuessa keväällä valkoisesta hangesta. Ulkolämpö on pysytellyt  nollan tietämissä ja räystäät ruvennu tiputtelemaan solkenaan vettä. Tuntuu jo ilmassa kesän odotuksen tunnelmia. Toisaalta valon määrän lisääntyminen muutenkin piristää mieltä. Ikäänkuin heräisi talviunesta.

Kulunut talvi on ollut jotenkin aivan ihana, vailla tavallista kiirettä ja väsyneenä taapertamista. Välillä on toki ollut uneton yökin, mutta kun seuraavana yönä saa nukuttua se ei ehdi juurikaan väsyttää. Mutta todeksi on tullut itselleni näytettyä kuluneen vapaa vuoden aikana, että unentarpeeni on  talvella suurempi. Usein oon aatellu et talviunille pitäs päästä, ja nyt oon kyllä ollut oikea karhu 'Pallejooseppi'.

Vaikka olenkin toisaalta talvi-ihminen on kesä kuitenkin aivan mahtava ja  myös odotettu vuodenaika.

Epähuoneesta työhuoneeksi

Ja vaihteeksi pintaremppa jatkuu. Nyt on vuorossa kundin entisen huoneen muuntaminen huushollimme työhuoneeksi. Huoneen seinäväri muutettiin maalaamalla hillityn hallituksi lämpimän sävyiseksi vaaleaksi. Vaatekaappi uudistettiin, valitun korkean pähkinänvärisen kaapin rakentaminen ei sitten ollutkaan ihan pikkujuttu. Tarvittiin nimittäin meidän lisäksi yhden pitkän miehen voimat ja pituus ennenkuin kaappi nousi paikoilleen. 

Keittelin hernesopan ja leivoin laskiaspullat ja kutsuimme Ärrän talkoisiin. No mikäs  siinä sehän olihan kivaa vaihtelua.

On vaan tosi jänskää, että uusi kaappi oli tyhjillään vaan ihan pienen hetken. Vee keksi, että hänen urheiluvaruste et sopivatkin sinne mainiosti. Ja niin tehtiin. Missään ei muutenkaan näy tyhjää ja ylimääräistä säilytystilaa, vaikkakin neljän hengen kodista on sännännyt maailmalle jälkikasvu kamoineen päivineen. Kai se ihminen luonnostaan täyttää jokaisen liikenevän kolosen roinillaan, ainaki me.

Likan synttäripäivä

Kerranhan sitä immeinen vaan täyttää 23 vee. Likka ensin juhli Linnaisissa ydin ystäväporukan kanssa paljuilen varsinaisen bailuosuuden ja kömpi poikakavereineen yön silmässä lapsuuden kotiinsa koisimaan.  Synttäripäivä kului tosi leppoisasti oman perheen kesken porukalla ruokaa tehden. Likka koristeli suosikkikakkunsa. Olin varannut hänelle ihan lempparitekemistä synttärin kunniaksi.

Nuoren parin onnea poskiposkea vasten.

Pakollinen valokuvaosuus sai uutta väriä kun Fransisco valokuvasi ihastuttavalla Polaroid kamerallaan muutamia otoksia.

Menu oli ihan kasvisruokaa synttärisankarin kunniaksi. Alkuun raikas salaatti, pääruokana munakoisolasagne ja jälkkärinä kinuskikakkua. Likan itsensä koristelema kakku köllöttelee kuvassa vielä iskemättömänä.

Iskällä taitaa olla voita molemmilla puolilla pulla, kun on saanut molemmat tyttäret kainaloonsa.

Helmikuista vapaaelämää

Aamuisin kauniissa auringonpaisteessa lumityöt ensiksi jos on tarpeen. Ja eikun hiihtään Veen kanssa. Onpas tosi upeeta, kelit on mahtavat ja hyvät luisto suksissa. Mitäpä sitä muuta kaipaa.

Tietenkin päiviin on mahtunut muutakin kuin ulkoilu.

Aina on välillä sovittuja tapamisia ystävien kanssa ja millon mitäki muuta aikataulutettua tekemistä.

Pitkästä aikaa tapasin  ihanat datanomikamut Ginan ja Kaarinan.  Siinä se on sarjassame oikeat ystävyssuhteet, ja aivan aito sellainen.

Muuten yritämme aloittella pikkuhiljaaa tai paremminkin jatkamme syksyllä aloitettua pintaremonttia. Tyhjäksi käyneet lastenhuoneet huutavat sisustuksen päivitystä. Kaapit tyhjäksi ja turhat roinat pellolle.

Valtavan puhdistavaa ja energisoivaa.

Remppazone vihdoinkin LOPPU jeeeee

Ihana päivä. Tänään remppamies vei takkahuoneesta vihdoinkin kompuransa ja muut kamansa elikkä se tarkoittaa jotta huomenna palautetaan alakerta taas asuttavaksi kodin alueeksi.  Nyt tuntuu tosi hyvältä.

Kylppäri on valmis, ainoastaan lattialämmitystä ei saa vielä laittaa päälle. Joten siis lattia on jääkylmä ja koko suihkutila niinmuodoin tosi kalsee. Siitä huolimatta saunominen on ihanaa ja mahtavan mukavaa. On sitä odotettukin.

Kosteusvaurion korjaaminen kylppäristä toi sivutuotteena ihanajanmukaisen kivan kylppärin. Oikein kyllä palkitsee remontista koituneen  vaivan ja harmin.

Saunakin sai uudet seinäpinnat ja lauteet vedettiin mustalla saunasupilla tuoreen näköiseksi.

Ja taas saunahullu pääsi kotisaunaan, vautsi vau.

Ihanaa perjantain hupia

Olin ostanut rakkaalleni joululahjaksi Hesalaiseen teatteriravintolaan tosi hupaisan stand up -shown. Tähtenä ja koomikkona lavalla heilui Jope ite. Hän on aivan uskomaton kyky ja lahjakkuus  huulenheitossa, imitoinnissa sekä mielestäni etenkin musiikkipätkien esittämisessä. Tuntuu jotenkin ihan kuin kukin esitettävä olisi läsnä. Puhumattakaan hänen tuottamista äänistä mm. perämoottorin ääni sai minut lennähtämään mielikuvamatkalle Luiminkajärvelle lapsuuden maisemiin. Ja kun Jope puksutteli junan ääntä keuhkoistaan minä pääsin mielikuvamatkalle pohjoisen yöjunaan. Täydellistä erilaisten juttujen imitointia.

Kuva. Jope lavalla


Seurueessamme oli meidän lisäksi hyvät ystävät naapurista eli neljä erilaista ihmistä kasassa. Ja me kaikki olimme yksimielisiä, että esitys oli yksinkertaisesti aivan loistava.

Porukaamme shown jälkipuinnissa

Lopuksi pieni kuva-arvoitus:

Mikä on alla olevassa kuvassa?

Vastaus:

Ruokalautasliina ennen illan Jopen stand up showta oikealla ja sama ruokalautasliina Jopen shown tunnekuohujen (naurua, naurunkyyneleitä ja käsien vääntelyä yms.) jälkeen vasemmalla.

Näin hauskaa meillä siis oli.

Lumen luontia

Eli tulihan se talvi meillekin tänne Vantaalle. Kotipihan lumenluontikausi julistettiin tammikuun puolessa välissä avatuksi. Nyt lunta taas pukkaa taivaan täydeltä joka välissä. Lumikolat ja lapparit saa kyytiä, tai itseasiassa lumi saa kyytiä. Onhan se hauskaa hommaa, mutta kun sitä sitten tulee ihan koko ajan. Niin välillä aattelee et rajansa kaikella.

Päästiin kotona hiihtelemään ensi kerran pressan vaalipäivänä. Aiemmat hiihtolenkit oli tehty hieman kauempana pienen automatkan päässä, mutta todentotta parasta on lähtö suoraan kotipihalta.

Kotona taas

Kotiinpaluun riemua varjosti parikin asiaa.

Ensinnäkin remontti ei ollutkaan edennyt odotetusti. Hitsi kun meidän piti päästä jo saunomaan.  Ja muutenkin lopettaa tämä 'retkeily' kotona niin eikö mitä loppua ei ole näkyvissä. Aikataulu on remppamiehellä jotenkin menny pieleen eikä auta muu ku odotella ja kärvistellä.

Joka päivä hän  säännöllisesti kello kahdeksalta tulee alakertaan töihin ja askartelee sitten päivän siellä. Päiväkaffet hän juo meidän kanssa, mutta muuten hoitelee hommiaan kylppäri-saunaosastolla. Homma kyllä etenee koko ajan, mutta hitaasti.

Toinen jutska on sitten taas nää kelit ku ei oo kunnon talvee. Möksälle jäi sellainen eikä me voitu jäädä sinne, nyyh. Minä kun oon niin talvi-immeinen....

VPK Hiidenharjussa Kuusamossa

Loppiainen keräsi VPK:n naisporukan pitkästä aikaa yhteen.  Hesasta tuli mimmit tuli lentäen Kuusamoon ja noudettiin kentältä Hiidenharjuun. Ja Mikkelin jengi ajaa päräytti punaisella maantiekiitäjällä sutjakkaasti perille. Mitä nyt pienet mökkitiellä sattuneet kommellukset kiihdyttivät erään nimeltä mainitsemattoman henkilön mielen. Mutta onneksi meidän möksällä rauhoittuu sekä sielu että ruumis. Kun sinne vaan perille pääsee.

Porukat terassilla vastaanottamassa viimeisiä loppiaisen viettäjiä. Kello on vasta neljän seudussa, mutta kaamoksen aikaan on jo pimeää.

Teemana meillä oli ihan tälläkin tapaamiskerralla yhdessä oleilu ja vapaa-ajanvietto. Tavan mukaan muistelimme mennyttä nuoruuttamme, saunoimme, söimme ja pelailemme Suomi-tietopeliä.

Saunan jälkeen tuloiltana söimme juustoja ja ehkä vähän punkkuu. Näillä eväillä jaksoimme pelailla lautapelejä pikkutunneille saakka.

Tällä kertaa hiihtelimme ja ulkoilimme kauniissa talvisessa Lapin luonnossa. Pakkasta ei juurikaan ollut, mutta päivällä piteli pientä lumisadetta ja valitettavasti oli aika pilvistä. Lappi ei näyttäytynyt ihan parhaimmillaan, mutta onneksi puuterilumikerros kaunisti maisemaa.

VPK saatiin hiihtohommiin varmaan eka kertaa  yhdessä.  Osa porukasta harrasti kyllä dementiahiihtoa, eli sukset unohtu mutta kuitenkin sauvojen kanssa. Käyhän se ulkoilu niinkin.

Päkä lapioi saunan terassin putipuhtaaksi. Hei tämähän näyttää ihan työnteolta, hupsista.

Ulkoilun ja saunomisen jälkeen kaivettiin raclettegrilli esille. Jokainen sai rakentaa mieleisensä annoksen ja lämmitellä grillissä itselleen herkut. Kuvassa isäntäväki valmistelee kattausta.

Justiinat saunan jälkeen. Kaulimet kun ois kädessä niin jo ois täydellistä. Kuri löytyy varmasti.

Onni on ystävyys. Kuten kuvasta näkyy.

Vee oli meille koko ajan talonmiehenä ja kokkina. Sauna lämpes, takassa paloi tuli ja ruoka valmistui ajallaan. Kiitos Veelle. Kuvassa kokki työssään.  Taitaa tässä valmistua loppiaispäivän lounas mammoille. Nam, nam.

Vuoden ensimmäinen viikko

Hiidenharjussa vuosi 2012 alkoi lupsakasti lumien keskellä. Hiihtelimme vuoden ekapäivinä mökin lähimaastossa lähinnä metsäautoteillä ja metsässä ilman mitään suorituspaineita luonnosta nautiskellen. Naapurimökille tuli tuttu pariskunta viettämään lomaansa myös kaamoksen hämärässä. Eka kerran minusta tuntui jostain kumman syystä että, onpas mukava kun naapurissakin on valo. Jotenkin kotoisa ja lämmin tietoisuus siitä, että on muitakin pöpejä liikkuu meidän lisäksemme täällä korven keskellä.

Yhen kerran kävimme naapurissa saunomassa ja täytekakkukaffella. Pientä piristystä seuraelämän puolelta keskellä korpea, ihan kivaa sekin oli vaihteeksi.

Ja toinen seuraelämän tapaus oli että, Kuusamossa käydessämme tapasimme mökkinaapurimme ja ystävämme Sypin sekä hänen lapsenlapsensa. Jo perinteiseksi käyneeseen tapaan lounastimme Toreerossa yhdessä. On leppoisaa vaihtaa kuulumisensa ja seurustella maittavan aterian äärellä.

Alla kuvassa lounasseuramme.